Pahus vieköön, olen ansainnut eläkkeeni
Kohta olen vanhus, yksi niistä, jotka ”täyttävät Suomen”. Keskustelu vanhuksista jo nyt loukkaa minua. Miten kestän tulevat vuodet?
Peilikuvani on kummallinen. Tiedän, että se olen minä, mutta miksi vanhaksi naiseksi naamioituneena?
Työterveys. Nuori, kiva terveydenhoitaja tervehtii.
”Sinulla on tänään lopputarkastus”, hän ilmoittaa iloisesti.
Kohta minusta tulee yksi niistä 70:stä, ”jotka ovat sadan työntekijän elätettävänä”.
Pahus vieköön, enkö minä ole ansainnut itse omaa eläkettä? Enkö minä työskennellyt 40 vuotta ennen eläkkeelle jäämistä? Emmekö me vanhukset ”elättäneet” maksamalla veroja koko ajan? Enkö ole kasvattanut muutamaa sataa nuorta, joiden elämästä minun ansiosta tuli parempi, mielenkiintoisempi ja taiteellisempi?
Toisaalta jään eläkkeelle juuri silloin, kun vihdoinkin osaan hyvin sen, mitä teen. Luultavasti olen oppinut, mikä elämässä on tärkeää. Olisi hyvä, jos joku arvostaisi ajatuksiani ja osaamistani niin kuin ennen vanhaan kunnioitettiin vanhojen kokemusta ja viisautta.
Sen sijan pitäisi minun potea syyllisyyttä siitä, että olen syntynyt vuonna 1949. Nyt olen terve ja energinen. Mitä jos se jatkuu niin, että elän yhteiskunnan mielestä liian pitkään. Kamalaa! En halua! En halua edes minuuttia ylimääräistä elämää.
Niin kauan kuin minulla on annettavaa ja jaksan antaa, haluan vapauden tehdä työtä tai lopettaa työnteon ilman, että siitä huomautetaan mediassa. Ilman että sanotaan minun olevan liian vanha tai että minusta on tulossa yhteiskunnalle rasite.
Olisiko fiksumpaa miettiä, miten voidaan hyödyntää meidän katoavaa viisauttamme ja kokemustamme? Samalla annettaisiin vanhuksille oikeus iloita pitkästä elämästä ilman omatunnon tuskia.
Hei, haloo nuoret! Kannattaisi muistaa, että asenne, jota kasvatetaan nyt, vaikuttaa teihin ja satuttaa jo muutaman vuoden kuluttua. Ette ehkä tiedä, että oman elämän arvo nousee, jos odotettavissa on kunnioitettu vanhuus.
PS. Kiitos isovanhemmille! Ilman teitä moni perhe ei selviäisi arjesta. Te tuotte lastenlastenne elämään turvaa ja rakkautta. Lasten musiikin opiskelu, minun työni, sujuu usein Teidän ansiostanne.
Grazyna Zeranska-Gebert
Kirjoittaja on viulusoiton opettaja
grazyna@me.com
Jaa tämä artikkeli: