Hyvä muisto. Kerran kesälomalle jäädessään Martti Pitkänen pyysi seurakuntalaisia rukoilemaan hänen puolestaan. Eräs ihminen lupasi muistaa häntä joka kerta, kun itikka pistää.
Paikallisseurakunnista kootaan kirkkostooreja
Messubongarit jatkoivat sunnuntaina kirkkokierrosta. Syksyn ensimmäisessä Bongaa messussa Pitäjänmäen kirkkoherra jäi eläkkeelle.
Teksti Noora Hellman
Kuva Esko Jämsä
Jyrkinkallion kentällä soivat svengaavat kappaleet, kun siellä vietettiin sunnuntaina gospeljumalanpalvelusta yli 600 hengen voimin. Pitäjänmäen seurakunta vei messun ulos, sillä 280-paikkainen kirkko olisi ollut liian pieni kirkkoherra Martti Pitkäsen lähtömessulle.
Samalla jatkui leikkimielinen Bongaa messu -kierros. Helsingin seurakunnat järjestävät vuorotellen nimikkomessuja. Kun messupassiin kertyy käyntejä tietty määrä, saa palkinnon.
Kentälle pystytetty teltta pullisteli väkeä. Vantaalaiset Pirjo ja Jouni Korhonen ehtivät saada istumapaikan, mutta osa ihmisistä seurasi messua ovilta. Onneksi aurinko paistoi.
Korhosten tarina osoittaa, että seurakuntalaisten ja papin välinen yhteys voi kestää vuosikymmeniä.
– Olemme tunteneet Martin 1970-luvun lopulta lähtien, jolloin olimme Johanneksenkirkon nuorissa ja hän pappina. Hän on myös vihkinyt meidät, Korhoset kertovat.
Aiemmista kokemuksista johtuen Pitäjänmäen seurakunta ei pitänyt messua täysin taivasalla. Pitkäselle on jäänyt lähtemättömästi mieleen ehtoollisen jakaminen räntäsateessa.
– Ykskaks todetaan, että ehtoollisleivät rupeavat sulamaan. Ruvettiin kädellä peittämään ja suojelemaan. Saatiin suurin osa jaettua ehjinä, mutta lopuille ne tulivat vähän kosteassa muodossa, Pitkänen muistelee Kirkkostoorit-videolla osoitteessa www.uskotoivorakkaus.fi/kirkkostoorit.
Sivulle kerätään Bongaa messu -kierroksen edetessä kertomuksia muistakin paikallisseurakunnista.
Verkkopappi Markus Kartano toteaa, että yleensä tarinat kiinnostavat ihmisiä.
– Seurakuntiin liittyviä kertomuksia ei ole kerätty kovin paljon yhteen paikkaan, Kartano sanoo.
Paikallista kirkkotuntemusta voi kerryttää myös kirkkopelikorteilla. Bongari saa kortit kolmen messun jälkeen. Säännöt ovat samantapaiset kuin autopelikorteissa. Pelikaverit vertaavat esimerkiksi kirkkojen valmistumisvuotta, korkeutta tai istumapaikkojen määrää.
25-vuotias Sandra bongasi kaikki kevään kierroksen messut. Jos aikaa riittää, hän menee myös jokaiseen tilaisuuteen syksyllä. Kiertäessä näkee erilaisia kirkkorakennuksia ja tapoja toimia.
– Minua viehättää, miten saman kirkon sisälle mahtuu niin erilaisia käytäntöjä, Sandra kertoo.
Nyt Bongaa messu osui hänen kotiseurakuntaansa. Gospelmessu tuntui tutulta, sillä reipashenkisiä musiikkimessuja on ollut Pitäjänmäellä usein.
Pitkänen kertoo, että Pitäjänmäen konfirmaatiomessut on vietetty 1980-luvulta lähtien afrikkalaisen messun tahdissa. Samoin koululaisten ja varhaisnuorten kanssa on totuttu tekemään gospelmessuja.
Yksi Pitäjänmäen messujen erikoisuus on, että saarnan saa paperilla.
– Seurakuntalaiset vievät saarnoja ihmisille, jotka eivät itse pääse paikalle, Pitkänen selventää.
Pitkänen on nähnyt ison muutoksen helsinkiläisessä seurakuntaelämässä sen jälkeen, kun hän aloitti pappina vuonna 1975. Tänä aikana helsinkiläisten kirkkoon kuulumisprosentti on laskenut 90 prosentista 60 prosenttiin.
– Se on yksi mittari. Toisaalta kirkkojen ulko-ovet eivät ole olleet koskaan niin auki kuin viimeisten 15 vuoden aikana, Pitkänen miettii.
Kirkon tilaisuudet kilpailevat hänen mukaansa ihmisten vapaa-ajasta aikaisempaa enemmän. Toisaalta Pitkänen on oppinut kirkollisten toimitusten kautta, että Jumala toimii sielläkin, missä ihmissilmä ei sitä näe. Hän muistuttaa, ettei kirkon jäsenyys mittaa uskon määrää.
Katso myös:
www.bongaamessu.fi sekä Instagram ja Twitter: #kirkkostoorit
Jaa tämä artikkeli: