null Päivä kirkon töissä: Kansainvälisen työn sihteerin työssä hätä menee muun edelle

Tuomiokirkkoseurakunnan kansainvälisen työn sihteeri Natasha Vaalgamaa tapaa eri kulttuureista tulevia Isolla Roobertinkadulla. Tapahtuman järjesti Helsingin ekumeeninen toimikunta, johon kuuluu eri kirkkoja ja kristillisiä yhteisöjä. Vaalgamaalla on Helsingin seurakunnissa kolme kollegaa. Kuva: Esko Jämsä

Tuomiokirkkoseurakunnan kansainvälisen työn sihteeri Natasha Vaalgamaa tapaa eri kulttuureista tulevia Isolla Roobertinkadulla. Tapahtuman järjesti Helsingin ekumeeninen toimikunta, johon kuuluu eri kirkkoja ja kristillisiä yhteisöjä. Vaalgamaalla on Helsingin seurakunnissa kolme kollegaa. Kuva: Esko Jämsä

Päivä kirkon töissä: Kansainvälisen työn sihteerin työssä hätä menee muun edelle

Kansainvälisen työn sihteeri Natasha Vaalgamaa juttelee kadulla vaikka muslimin ja buddhalaisen kanssa arvoista.

7.00 Katson heti herättyäni sähköpostit ja someviestit. Mietin joka aamu päivän kolme tärkeintä työtehtävää, jotka hoidan, enkä hätäile muusta.

8.00 Matkaan lapseni kanssa ratikalla Punavuoreen. Vien hänet hoitoon.

8.30 Kävelen Iso-Roballe, jossa on illalla ekumeeninen jalkautuminen. Ideana on kohdata nuoria ja nuoria aikuisia siellä missä he liikkuvat. Kuvaan paikkoja tapahtuman verkkomainoksia varten.

8.45 Työhuoneellani Bulevardilla viestittelen illan aikataulusta. Työhöni kuuluvat kaikki seurakunnan kansainvälisyyteen ja lähetystyöhön liittyvät asiat lähellä ja kaukana.

10.00 Käyn asioilla Kampin keskuksessa, jossa on meneillään koulujen esittelytapahtuma. Postaan siitä kuvan Puhutaan suomea -ryhmäämme Facebookiin. Käytän sosiaalista mediaa työssäni jatkuvasti. Useat ulkomaalaiset ottavat yhteyttä somessa ja saattavat purkaa sydäntään, vaikkeivät kävisi seurakunnan tilaisuuksissa. Ihmisen hätä ja tarve tavata menevät aina kaiken muun ohi.

10.30 Saan vihdoinkin kiinni rakennusviraston virkailijan. Lupa illan tapahtumalle varmistuu.

11.30 Tapaan lounaalla ortodoksiystäväni Ernan. Päädymme melkein aina puhumaan uskonnoista.

12.15 Menen Agricolan kirkolle. Kirjoitan todistuksen eräälle suomen kielen keskusteluryhmässä olleelle. Siitä voi olla apua opiskelupaikan tai työn haussa.

12.45 Luon jalkautumisesta Facebook-tapahtuman ja kutsun ihmisiä mukaan. Viikko pyörii päässäni. On ollut monenlaista turvapaikanhakijoiden futiksesta syksyn ryhmien järjestelyyn. Viikonloppuna seurakuntaan on tulossa vieraaksi kansainvälisen SAT7-kanavan ohjaaja.

14.30 Vapaaehtoinen suomen kielen opettajamme Mirja piipahtaa kahville. Mietimme, miten voisimme parhaiten tukea kansainvälisiä ystäviämme eri elämäntilanteissa. Rukoilemme. Kun ei osaa ratkaista jotakin ongelmaa, voi aina rukoilla asioiden ja ihmisten puolesta.

16.00 Vietän pari tuntia kotona perheen kanssa. Suihku, ruoka ja kahvi tekevät ihmeitä.

18.00 Lapselle tulee hoitaja, ja hyppään ratikkaan. Aivan kuin alkaisi uusi työpäivä.

19.00 Tapaan adventtikirkolla Heidin, katolisen isä Marcon sekä vapaakirkkoon kuuluvan Erikan ja Mikaelin omasta seurakunnastani.

19.30 Tapahtuma Iso-Roballa alkaa. Pöydässämme tarjotaan kahvia, teetä, pullaa ja juttuseuraa. Liikkeellä on valtavasti ihmisiä, joilla on tarve puhua. Kaupungissa on paljon yksinäisyyttä. Monia mietityttää, mikä on elämän tarkoitus ja onko Jumalaa olemassa. Huomaan, että meitä työntekijöitä on liian vähän.

Astoria-salissa päättyy buddhalaisen opettajan tapahtuma. Moni tulee meille teelle ja kahville. Liikkeellä on turisteja eri maista. Jännin hetki on, kun juttelen buddhalaisen ja muslimin kanssa eettisistä arvoista.

23.00 Kotona menen saman tien nukkumaan. On kiitollinen olo siitä, että saan tehdä niin kiinnostavaa, vapaata ja luovaa työtä.

Jaa tämä artikkeli: