Tuhkauurna sylissä. Yli 20 vuotta Malmin hautausmaalla työskennellyt Carita Laine-Tossavainen opetteli krematorionhoitajan tehtävät käytännön kautta viisi vuotta sitten. Taustalla oikealla on tuhkausuuni ja vasemmalla alusta, jonka päällä säilytetään tuhkausjäännösten poistamiseen tarkoitettua kolaa. Kuva: Esko Jämsä

Päivä kirkon töissä: Krematorionhoitaja

Carita Laine-Tossavainen on Suomen ainoa krematorionhoitajana työskentelevä nainen. Hän tuhkaa vuodessa yli tuhat vainajaa.

• 11.03.2016 12:50
• Anu Heikkinen

5.25 Herään kotona Malmin hautausmaan portin vieressä. Juon kahvia ja ulkoilutan kolme koiraani. Kävelen kappelille läpi nukkuvan hautausmaan. On jo valoisaa, mennään kevättä kohti.

6.40 Haluan aina tulla töihin hyvissä ajoin. Ajastetun uunin lämpötila alkaa olla 800 asteessa. Tänään tuhkattavana on viisi vainajaa, vuodessa yli 1 400. Haen ensimmäisen ruumishuoneelta. Tarkistan hänen tietonsa ja kirjaan ne tietojärjestelmään. Kaiken pitää täsmätä.

7.15 Kappelin aamupalaveri on minulle tärkeä. Työskentelen paljon yksin, mutta haluan kuulua työyhteisöön.

7.40 Teen savu- ja palohälytystestin. Kaikki toimii. Vainajan uuniin vienti on vaarallisin vaihe, sillä arkku syttyy kuumuudessa hetkessä. Turvatoimet pitää opetella automaattisiksi.

8.30 Kolaan vainajan tuhkausjäännökset uunista. Seuraavaksi ne menevät jäähdytyslaitteeseen ja tuhkankäsittelylaitteeseen, joka jauhaa luut hienoksi jauhoksi. Tämä työvaihe tuntui aivan alussa vaikealta. Nyt olen tottunut siihen.

8.50 Evästauon jälkeen autan vahtimestari Christaa siirtämään toisen vainajan arkun kannen. Omaiset tulevat katsomaan vainajaa ennen siunausta. Arkussa lepää kouluikäinen poika. Yleensä pysyn neutraalina, mutta nyt suojaukseni pettää. Surettaa.

9.30 Autan vainajankuljettaja Petriä nostamaan painavaa arkkua, joka on tuotu patologian laitokselta. Kaikkien meidän hautausketjun jäsenten päämäärä on saada asiat sujumaan hienotunteisesti, arvokkaasti ja luotettavasti.

9.50 Töiden lomassa tervehdin miestäni Markoa, joka on vainajankuljettaja. On hyvä, että kotona on joku, joka ymmärtää ammattiani. Viihdyn työssäni, mutta silloin, kun olen menettänyt jonkun läheiseni, tuntuu pahalta.

10.30 Tarkistan tuhkausten varauslistan. Sieltä löytyy pieni virhe, mutta pelastan tilanteen. Tärkeintä on tarkkuus. Pitää olla monta askelta edellä, ettei mikään mene pieleen.

11.00 Juttelen päivystysauton kuljettajien kanssa ruumishuoneella. Juttutuokio virkistää. Tällä alalla on tärkeää, ettei kukaan jää miettimään asioita yksin. Huumori on osa itsesuojelua.

11.45 Työkaverini Jani hakee ruuvi- ja niittiastian metallinkeräykseen. Metallijätettä tulee arkuista. Myös tekonivelet ja muut sellaiset kerätään talteen.

12.05 Lämmitän kasvispiirakan lounaaksi. Jäähdy nyt, ajattelen. Usein on niin kiire, että syön lounaan lennossa.

13.00 Viides vainaja on tuhkattavana. Teen vikavirtasuojien kuukausitarkistuksen. Kaikki toimii.

13.45 Syön iltapäiväkahvilla evässämpylän. Valmistelen seuraavaa päivää. Asetan uurnat tuhkausjärjestykseen. Soitan hautaustoimistoon ja tarkistan huomisen tuhkaukseen tulevan uurnan tiedot.

14.30 Vien kärryllisen uurnia uurnahuoneeseen odottamaan omaisia. Olen tarkka ja järjestelmällinen. Jos sairastun, kaiken pitää olla selvää tuuraajalle.

15.00 Kytken tuhkausuunin alasajoon. Siivoan pöydät ja imuroin. Vainajankuljettaja Ivar tuo uurnan toisesta krematoriosta Malmille haudattavaksi.

15.20 Tietokone kiinni, työpöydän paperit ojennukseen, kynä suoraan ja tuoli pöydän alle. Lähden kotia kohti. Aurinko paistaa kirkkaasti. Koirat odottavat.