Merete Mazzarella ja Zacharias Topelius ovat molemmat suomenruotsalaisia kirjailijoita ja professoreita.

Päivä suurmiehen nahoissa

Kirjailija ja kirjallisuuden-tutkija Merete Mazzarella on tehnyt romaanin yhdestä päivästä Topeliuksen elämässä.

• 17.11.2009 21:15
• Kristina Svensson
• Charlotta Boucht ja Lehtikuva

Zacharias Topelius tunnetaan Suomen kansan satusetänä. Mutta 1800-luvulla elänyt satunikkari oli paljon muutakin: ahkera journalisti, historian professori, runoilija, historiallisten romaanien kirjoittaja ja Helsingin yliopiston rehtori, joka nautti seuraelämästä aikakauden merkkihenkilöiden kanssa. Kuudesta lapsesta Emilie Lindqvistin kanssa aikuisiksi ehti kolme tytärtä.

Merete Mazzarellan uusi teos Ei kaipuuta, ei surua kertoo 79-vuotiaan Topeliuksen yhdestä päivästä aamuvarhaisesta iltamyöhään. Mazzarella on mennyt sisään suurmiehen nahkoihin ja onnistuu tässä hienosti. Autenttisuuden tuntua lisäävät aidoista lähteistä, päiväkirjoista ja kirjeistä, poimitut katkelmat.

Kyllästynyt satusetä

Vanhan Topeliuksen puuhat ovat pieniä: aamuhartauden pitämistä, kirjeiden kirjoittamista, kävelyä ja perhepiirin kanssa seurustelua. Mutta mietteet liukuvat menneistä polvista tulevaisuuteen, yli koko pitkän elämän.

Suomen lasten ystävä on kyllästynyt rooliin, johon julkisuus on hänet pakottanut. Lapsetkaan eivät ole niin ihanteellisia kuin saduissa. Syliteltävä pikkutyttö saattaa pissata hänen housuilleen.

Vanhuksen mieleen hiipivät kuolleet läheiset ja nuoruuden eroottinen palo. Topelius muistaa maaseudun suomalaistytön ja tumman kiihkon, jota sai hetken kokea tämän kanssa. Oma, jo edesmennyt Milla taas edusti puhdasta ja kilttiä, siihen saakka kunnes sairaus alkoi kylmettää heidän välejään.

Unet, menneet intohimot ja metafyysiset pelot vaivaavat. Lähenevä kuolema, ulkopuolisuuden tunne ja tyttärien taloudellinen pärjääminen askarruttavat.

Etualalle nousee huoli Toini-tyttärestä, terveydeltään heiveröisestä, mutta mieleltään valppaasta modernista naisasianaisesta. Toini ei isänsä mukaan kykene täyttämään naisen tehtäväänsä. Topelius joutuu punnitsemaan käsityksiään naissukupuolesta tyttärensä uusia ajatuksia vasten. Hän tuumaa että "aitoon naisellisuuteen ei kuulunut tietoisuus itsestä, mutta kotirauhan takia oli varmaan paras vaieta".

Tunteitaan pohtiva taiteilija

Nykylukija huomaa Topeliuksen holhoavan asenteen naista kohtaan. Toisaalta Topeliuksen mukaan naiselliset ominaisuudet, kuten tunteellisuus ja empaattisuus, eivät kuulu vain naisille. Itseään tarkasti erittelevä kirjailija tunnisti jo pienenä omien leikkiensä pehmeät, naiselliset puolet.

Finlandia-palkintoehdokkaana olevan kirjan suuri anti on siinä, miten Topeliusta ja samalla hänen aikakauttaan kuvataan sisältä päin. Mazzarella on luonut Topeliuksesta kokonaisen, ristiriitaisen, lihallisen ja tunteikkaan hahmon, johon on helppo samastua.

Esseeromaaniksi kutsuttuun kirjaan on liitetty Topeliuksen elämäkertatiedot sekä kommentti-osuus, jossa käsitellään Topeliuksen perhettä ja aikakauden naiskäsitystä sekä Mazzarellan omaa suhdetta Topeliukseen.

Merete Mazzarella: Ei kaipuuta, ei surua. Tammi 2009.

Topeliuksen tunnettuja

• Koivu ja tähti, Adalminan helmi sekä Sampo Lappalainen
• Sylvian joululaulu, Varpunen jouluaamuna, Ei valtaa, kultaa, loistoa ja Totuuden Henki
• Välskärin kertomuksia
• Maamme kirja
• Talvi-iltain tarinoita