Juhana Malme ryhtyi vuoden mittaisella hoitovapaallaan myös viralliseksi perhepäivähoitajaksi. Kolmen oman lapsen lisäksi Malmen kotona touhuavat 3-vuotias Paavo ja esikoulua käyvä Nea. Mukana menossa on myös Karlan ja Nean esikoulukaveri Amanda. Valokuvaa varten Malme sai pysäytettyä (kuvassa vasemmalta lukien) Paavon, Kreetan, Karlan, Kaurin, Amandan ja Nean hetkeksi Hevisaurusten äärelle. Kuva: Jukka Granström
Päivähoitosedäksi puolivahingossa
Savikriisin uhka leijuu ilmassa, kun Essen edustajat saapuvat soukkalaiseen rivitaloasuntoon. Kolmelle askartelijalle pitää löytyä mitä pikimmin askartelusavea.
Isä ja perhepäivähoitaja Juhana Malme kurkkii laatikoihin, kääntelee tavaroita, kurkottelee ja kyykistelee. Mennessään hän yrittää saada asiaan konsultaatiota puhelimitse vaimoltaan Lauralta.
Esikoululaiset Nea, Karla ja Amanda suhtautuvat tilanteeseen joviaalisti ja valmistautuvat korvaamaan puuttuvan materiaalin uusilla askartelusuunnitelmilla.
Samaan aikaan askartelupöydän ja kirjahyllyn välissä muhii konfliktin uhka. Kolmivuotias pikkumies Paavo osoittaa sormellaan päättäväisesti ongelman ydintä. Se on kolme ja puolivuotias Kauri, joka on napannut Muumipelin itselleen.
Kansainvälinen ”toisen kädestä ei saa ottaa” -totuus estää selkkauksen etenemisen, mutta Malme joutuu myöntämään, että savea ei löydy. Neitikolmikko ottaa esiin värikkäitä papereita, saksia ja kimalleliimaa.
Päivissä on
rauhallisiakin hetkiä
Vuoden ja kymmenen kuukauden ikäisen Kreetan vaipat vaihtuvat näppärästi samalla kun Juhana Malme vastaa kysymykseen, miltä tuntuu olla ”vain” kotona lasten kanssa.
”En voi vastata että helpolta ja kivalta, kun vaimokin lukee tämän”, mies velmuilee.
”Tunnen olevani etuoikeutettu. Toisaalta haastetta tuovat päivärytmin ja tekemisten suunnitteleminen etukäteen sekä varhainen herätys. Hoitolapset tulevat puoli kahdeksalta, ja silloin on aamupalan oltava valmiina.”
Kreetta pääsee päiväunille vaunuihin olohuoneen ikkunan taakse ja Paavo saatellaan nukkumaan yläkertaan. Pienimpien uinuessa tytöt keskittyvät askartelutöihinsä ja Malme istahtaa lattialle kokoamaan Kaurin kanssa avaruuspalapeliä.
”Päivissä on välillä rauhallisiakin hetkiä. Silloin yritän laittaa asuntoa ojennukseen. Siivoan vähän turhankin nopeasti ’poissa silmistä, poissa mielestä’-tyylillä”, Malme myöntää, kun Karla tulee esittelemään löytöään: askartelusavi löytyi sattumoisin ompelutarvikelaatikosta.
Hoitovapaalla
perhepäivähoitajaksi
Juhana Malme on Espoonlahden seurakunnan erityisnuorisotyönohjaaja. Yksityinen perhepäivähoitaja hänestä tuli puolivahingossa, kun Karlan, Kaurin ja Kreetan isä jäi nuorimmaisen kanssa pitkälle hoitovapaalle.
”Vaimoni olisi myös mielellään jäänyt kotiin, mutta antoi tasa-arvon nimissä minulle mahdollisuuden”, Malme kiittelee.
Hän ehdotti Karlan esikoulukaverin Nean vanhemmille, että voisi hoitaa myös heidän tytärtään.
”Kun vitsailin Facebookissa, että minusta taisi nyt tulla päivähoitosetä, perhetutut Paavon vanhemmat kysyivät, ottaisinko myös Paavon hoidettavakseni.”
Malme perusti toiminimen. Espoon kaupungin päivähoitovastaava kävi tekemässä tupatarkastuksen, ja hänen kanssaan täytettiin lupapaperit.
Perhepäivähoitajalta vaaditaan lisäksi rikostaustan selvitys ja Kelalle on toimitettava kasa kaavakkeita.
”Ei byrokratia lopulta kovin mutkikasta ole”, Malme kuittaa.
Koti ja päiväkoti
samalla viivalla
Iltapäivisin Juhana Malmeen omien ja hoitolasten joukon jatkoksi liittyy usein Nean ja Karlan ystävä Amanda, jonka äiti kuljettaa tyttöjä esikoulusta kotiin.
”Parasta tässä systeemissä on se, että lapsista on seuraa toisilleen. Itselläni luonteva arkikontakti omiinkin lapsiin kasvaa”, Juhana Malme summaa.
Malme ei pidä perhepäivähoitoa lähtökohtaisesti päiväkotia parempana lastenhoitomuotona. Hän huomauttaa, kaupungille kotihoito on edullisempi vaihtoehto. Hänen ympärillään nyt touhuavasta katraasta voisi samalla rahalla hoitaa päiväkodissa kaksi lasta.
”Kaupunki voisi kannustaa vaikka osittaisen hoitovapaan tukea korottamalla. Tiedän, että moni olisi enemmän lastensa kanssa, jos se olisi taloudellisesti mahdollista.”
Malme palannee alkuperäiseen työhönsä hoitovapaakauden loppuessa.
”Tämä on kivaa, mutta varmaankin vuodesta toiseen jatkuessaan rankkaa. Nostan hattua niille jotka jaksavat.”
Tarjolla ehtaa kotiruokaa,
kuten Ala-Soukan pataa
Juhana Malme lataa tehosekoittimeen banaania ja pakastemustikkaa. Hän iloitsee siitä, että on päivähoitajana ollessaan oppinut tekemään ruokaa.
Viikon ruokalista on kirjoitettu keittiön suurelle liitutaululle. Maanantain kohdalla lukee ”Ala-Soukan pata”. Kunnallisvaaleissa Espoon valtuuston varasijalle yltänyt Malme selittää ruokalajin liittyvän vaaleihin.
”Valvoin myöhään tuloksia seuraten, ja aamulla säveltelin sapuskaa sen mukaan, mitä sattui olemaan. Ala-Soukan pata on melkein-karjalanpaisti.”
Banaani-mustikkasmoothiesta tulee välipalahitti. Malme aloittaa toisen erän valmistamisen, kun Essen kuvaaja ja toimittaja poistuvat. Keittiön ikkunan takaa vilkuttavan joukkion iloiset ilmeet hymyilyttävät pitkään.
Jaa tämä artikkeli: