Pakinoitsija Kerettiläinen kirjoitti halventavasti uruista
Kerettiläinen (Kirkko ja kaupunki 1.9.) kirjoitti, että "kun Roomassa heitettiin kristittyjä leijonille, taustalla tunnelmaa loivat teatteriurut", ikään kuin se olisi ollut urkujen syy. Kerettiläinen jatkaa: "Kristittyjen loputtomasta kyvystä antaa anteeksi kertoo, että soitin myöhemmin nostettiin kirkollisen musiikin kultaiseksi vasikaksi."
Minä vastaan, että Roomassa poltettiin kerettiläiset roviolla, mutta tänä päivänä he saavat kirjoittaa asiattomia provokaatioita kirkon omassa lehdessä.
Jos tämä "kerettiläinen" olisi tutkinut taustoja, hän olisi huomannut, että mikään korkeakulttuurin urkurimafia ei ole nostanut urkuja kirkon soittimeksi, vaan kirkko otti pilliurut käyttöönsä niiden loistavien erikoisominaisuuksiensa vuoksi ("yhden miehen orkesteri"). Ne sopivat nimenomaan kirkon omiin tarpeisiin.
Jos Kerettiläinen olisi käynyt esimerkiksi Kallion kirkossa sunnuntaina 4.9., kun seurakunta juhli kirkon 104-vuotispäiväänsä, hän olisi saanut kokea, miten hienosti urkuri osasi antaa tilaisuudelle arvokkaan musiikilliseen asun, ja kuinka seurakunta loppusoiton jälkeen taputti innoissaan musiikille "kidutuksen" jälkeen.
Helmuth Gripentrog
Helsingin Matteuksen seurakunnan jäsen
Jaa tämä artikkeli: