Sattumaruokaa. Myllypuron elintarvikejakelussa on aina leipää. Lihatuotteita menisi enemmän kuin on jaettavana.
Pakko ajaa hakemaan ruokaa
Tuoreen tutkimuksen mukaan peräti 92 prosenttia pääkaupunkiseudun leipäjonojen asiakkaista kokee, että ruoka-apu on heidän selviämisensä kannalta välttämätöntä. Leipäjonoon on pakko mennä häpeästä huolimatta: 42 prosenttia tutkimukseen osallistuneista toivoi, että naapurit ja sukulaiset eivät saisi tietää asiasta.
Helsingissä julkistettiin viime viikolla Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Soccan tutkimus Kuka käy leipäjonossa? Tutkimus on osa Itä-Suomen yliopiston koordinoimaa valtakunnallista leipäjonotutkimusta.
Pääkaupunkiseudun osatutkimuksessa oli mukana kuusi ruoanjakelupistettä. Kuluneen kesäkauden aikana nimettömällä kyselylomakkeella tutkimukseen vastanneita oli yhteensä 905. Miehiä ja naisia oli jotakuinkin saman verran.
Leipäjonon asiakkaiden taloudellista asemaa selvitettiin kysymällä, paljonko heiltä jää rahaa kuukaudessa välttämättömien kulujen kuten asunnon ja ruoan jälkeen. Noin 77 prosentilla käteen jäi rahaa alle 300 euroa ja 23 prosenttia vastasi, että rahaa ei jää lainkaan. 55 prosenttia vastaajista oli saanut toimeentulotukea viimeisten kahden kuukauden aikana.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että ikäihmiset päätyvät ruokajakelun asiakkaaksi nuoria todennäköisemmin: noin 70 prosenttia heistä oli yli 46-vuotiaita. Jonottajista 46 prosenttia oli joko työttömänä tai lomautettuna. Kolmannes asui yksin ja kolmannes oli lapsiperheitä. Suurin osa, 85 prosenttia vastanneista, asui vuokralla.
Erikoistutkija Saija Turusen vetämän tutkimusryhmän omaksikin yllätykseksi koulutus ei suojaa ihmistä köyhyydeltä. Vastaajista 42 prosentilla oli toisen asteen koulutus. Peräti 30 prosentilla joko opisto- tai korkea-asteen tutkinto.
Leipäjonossa kuultavista rupattelukielistä voisi päätellä, että valtaosa jonottajista olisi ulkomaalaistaustaisia. Heitä on tutkimuksen mukaan vain noin 27 prosenttia. Kyselylomake oli jaossa suomen lisäksi venäjäksi ja englanniksi ja tutkimusaineistoa kerättäessä paikalla oli myös venäjäntaitoinen projektiavustaja. Kuulokuva saattaa selittyä sillä, että suomalaiset ovat jonossa hiljaa, kun muut lämpimikseen keskustelevat.
Häpeästä huolimatta ruokajono on monille sosiaalinen tapahtuma. Vastaajista 61 prosenttia koki, että muiden ihmisten tapaaminen jonossa on heille tärkeää. Vapaaehtoistyön varassa toimivien ruokajakeluiden käytännön järjestelyt keräsivät kiitosta. Peräti 84 prosenttia katsoi, että jakelu on hyvin järjestetty.
Tutkimuksen johtopäätöksissä kiinnitetään huomio siihen, että yhä useampi joutuu turvautumaan julkisten palveluiden ja tulonsiirtojen ulkopuoliseen avustustoimintaan. Tutkijat haastavat päättäjiä pohtimaan, mitkä asiat pitäisi yhteiskunnassa järjestää uudelleen, jotta perustuslakiin kirjattu oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon toteutuisi.
Jaa tämä artikkeli: