Pakkomielteinen Sarasvuo
Ennen kirkoissa saarnasivat vain papit. Sitten avautuivat ovet kaikenlaisille konsertoijille vakaumuksesta riippumatta. Ja nyt on lupa poliitikoillakin paasata yhteiskunnallisista teemoista. Asiansahan voi sinänsä olla ihan ajankohtainen ja tärkeäkin, mutta miksi juuri kirkoissa? Onhan niitä politiikan areenoita vaikka missä muuallakin.
Jari Sarasvuo on useasti julkisuudessa kieltäytynyt samaistumasta uskovaisuuteen (!), vaikka viljeleekin runsaasti raamatullisia kielikuvia. Sarasvuo katsoo evankeliumia hengellisen, todellisen merkityksen kannalta väärästä näkökulmasta. Siksi se ei hänelle avaudu. Sarasvuolla on hyviä ajatuksia sinänsä, mutta silti hänen ”armonsa” on sosiaalista laatua. Hyvä niinkin. Harmillisesti Sarasvuo puhuu itsensä kuitenkin pussiin pyrkimällä antamaan vakaan vaikutelman omasta hengellisestä neuvokkuudestaan.
Mitä tulee ”välittämisen herätykseen” – se on käynnissä, mutta pikemminkin se on ajan trendi, johon osallistuvat innokkaasti parempiosaiset omantuntonsa tyynnyttämiseksi. Sekin on hyvä. Lesken roposet eivät taida olla kovin tervetulleita. Kaiken kaikkiaan se kuitenkin on kannatettavaa. Jos uusi Lastenlinna toteutuu, se on mahtava näyttö yhteen hiileen puhaltamisesta. Jumala palkitsee hyväntekijät – Hän ei jää kellekään mitään velkaa. Mutta hyväntekeväisyys ja evankeliumi eivät välttämättä kuitenkaan korreloi keskenään.
Vladimir Klimenko
Jaa tämä artikkeli: