Pakolaisuuden kriitikoita leimataan rasisteiksi
On oikein, että hädänalaisia pakolaisia autetaan avaamalla kirkon ovet. On oikein, että ihmiset tuntevat huolta kirkon eliitin kannanotoista.
On helppoa toimia auttajana, kun sen osaa oikein tehdä. Kirkossa on paljon omia seurakunnan jäseniä, jotka ovat saaneet kokea, että kirkon johtavat luottamushenkilöt ja virkakunta auttavat mieluummin ulkomaalaisia kuin omaa väkeä. On helppoa sanoa, että menkää kunnan sosiaalihuoltoon. Sparraus on se sana, jolla ylevöitetään ihmisten erilainen kohtelu.
Monet ihmettelevät hyvin pukeutuneita nuoria miehiä, kalliit kännykät kädessä, joita vapaaehtoiset seurakunta-laiset palvelevat kaikin tavoin. Pakolaisuudesta ei ole silloin riittävää tietoa, jos syntyy vääränlaisia mielikuvia. Terrorijärjestö Isis on osannut myös muiden turvallisuuspalveluiden tavoin soluttautua tulijoiden joukkoon. Tässä ei ole mitään uutta aikaa sotaa käyvässä maailmassa. Siksi on aivan perusteltua, että jotkut maallikot ovat suivaantuneita.
Tämän lehden päätoimittaja osaa hyvin laittaa mielipiteet arvojärjestykseen höttöä tai sitten ei (Kirkko ja kau-punki 9.9.). Olen aivan samaa mieltä, että hädänalaisia on autettava. Emme voi kristittyinä kieltää lähimmäisen rakkautta. Kaikkein hädänalaisimmilla ei varmaan ole ollut varaa lähteä kotimaasta pois. 40 euroa päivässä ruokarahaa kelpaisi myös suomalaiselle köyhälle.
Pakolaisuuden arvostelijoita on helppo tuomita ja nostaa yksittäisiä henkilöitä hyväntekijöiksi. Me muut hyväntekijät joudamme silloin juoksutetuksi niskalenkistä kirkon ovien ulkopuolelle.
Inkeri Räisänen
Helsinki
Jaa tämä artikkeli: