Georges Misse Ebonque näyttää iltapäiväkerholaisille, miten jalkapalloa kuljetetaan.
Pallon perässä
Georges Misse Ebonque tuli Kamerunista Suomeen pelaamaan jalkapalloa.
Jalkapalloilija Georges Misse Ebonque, 28, oli kahdeksanvuotias, kun innostui jalkapalloilusta. Hänen kotimaansa Kamerunin jalkapallomaajoukkue oli alkanut menestyä maailmalla vain muutamia vuosia aikaisemmin.
Lapsena Georges ei sitten olisi halunnut tehdäkään muuta kuin pelata, mutta vanhempien mielestä hän ei voinut rakentaa tulevaisuuttaan vain urheilun varaan. Hänen oli muiden sisarustensa tavoin ensin käytävä koulu ja opiskeltava. Sen jälkeen hän voisi ryhtyä jalkapalloilijaksi, jos se vielä kiinnostaisi.
— Perheeni on hyvin koulutettua väkeä. Meitä sisaruksia oli yhteensä yhdeksän, mutta jäljellä on kahdeksan, sillä yksi meistä on kuollut.
Georges teki työtä käskettyä: kävi koulua ja harrasti jalkapalloa. Hän opiskeli yliopistossa ja suoritti BA-tutkinnon pääaineenaan geologia.
— Työttömyys on yleistä kotimaassani. Koulutusta vastaavan työpaikan löytäminen on kuta kuinkin mahdotonta ilman suhteita.
Oman alan töiden sijaan Georges sai töitä maitotuotteita jalostavasta tehtaasta. Hän ehti tehdä siellä töitä vuoden, kunnes sai viestin jalkapalloilijakaveriltaan, joka oli päätynyt Suomeen. Tornion Pallo TP-47 tarvitsi joukkueeseensa hyökkääjän.
Töitä jalkapalloilijana
Niin Georges päätyi neljä vuotta sitten Tornioon. Tornion Pallo pelasi Ykkösessä, ja jalkapalloilu täytti päivät.
— Joukkueessa käytettiin suomen kieltä, eikä ymmärtäminen ollut helppoa. Meillä oli kahdet harjoitukset päivässä. Ei siinä paljon ehtinyt muuta tehdä tai muita harrastuksia kaivata.
Georges muistelee, miten hän joskus Torniossa kävi opettamassa jalkapalloa koululla. Jollain toisella kertaa hän kävi kertomassa Afrikasta ja omasta kotimaastaan.
Kamerun sijaitsee keskisessä Afrikassa, Atlantin rannikolla. Maa on noin puolitoista kertaa Suomen kokoinen, ja siellä asuu 20 miljoonaa ihmistä. Siirtomaavallan seurauksena kahdeksassa maakunnassa on virallisena kielenä ranska ja kahdessa englanti. Georgesin äidinkieli on ranska. Suomessa sillä taidolla ei ole ollut paljon käyttöä.
— Totta kai tunsin ja tunnen itseni välillä edelleen yksinäiseksi ja ikävöin kaukana olevaa perhettäni. Joukkue maksoi kerran vuodessa liput Kameruniin, ja kävin siellä lomalla. Yksi serkkuni asuu vähän lähempänä, Ranskassa.
Ehkä urheiluohjaajaksi?
Georges viipyi Torniossa kaksi vuotta ja ehti tutustua siellä muutamiin itselleen tärkeiksi tulleisiin ihmisiin.
Kamerunilaisen ystävänsä syntymäpäivillä hän tutustui suomalaiseen rakennusmieheen, jota pitää yhä parhaana suomalaisystävänään. Hän tutustui myös Saanaan, jonka kanssa meni myöhemmin naimisiin. Pariskunnalla on kolmen kuukauden ikäinen poikavauva.
Tornion jälkeen Georges pelasi kaksi vuotta Kokkolassa Gamlakarleby Bollklubissa GBK:ssa. Joukkueen myötä tuli tuntumaa myös ruotsin kieleen.
— Kokkolassa tutustuin kongolaisiin, jotka olivat muuttaneet Suomeen parikymmentä vuotta sitten. He ovat opastaneet minua monin tavoin.
Samalla kun Georges muutti Vantaalle, hänen jalkapalloilunsa muuttui ammatista harrastukseksi Porvoon Futuran joukkueessa. Nyt hän miettii, mitä voisi tehdä ja mihin ehkä kouluttautua seuraavaksi.
— Ehkäpä minusta voisi tulla urheiluohjaaja tai valmentaja, tai miksei jalkapalloagentti tai liikemies. Tai voisihan työni liittyä myös matkailuun, pidän kielistä.
”Olemme elämän vuokralaisia”
Eri paikkakunnilla asuessaan Georges on hakeutunut kirkkoon.
— Olen kristitty. Kamerunissa ajatellaan, että kaikki protestantit, ovatpa he anglikaaneja, presbyteerejä, luterilaisia tai metodisteja, kuuluvat samaan kirkkoon.
— Raamatun mukaan tärkeintä on, että ihmiset rakastavat toisiaan ja itseään. Olemme täällä maailmassa elämän vuokralaisia, me emme omista mitään. Kaikki, mitä maailmassa on, on ollut ennen meitä, ja tänne sen jätämme. Mutta elämä on tarkoitettu iloksi ja nautinnoksi.
Myyrmäen kirkolta löytyneiden yhteistyökumppaneiden avulla työharjoittelupaikaksi järjestyi muutamaksi kuukaudeksi Martinristin iltapäiväkerho.
— Kerholaiset ovat mukavia ja kohteliaita. Täällä on niin kivaa, että omat huolet unohtuvat.
Martinristin iltapäiväkerholaiset ulkoilivat Georges Misse Ebonquen kanssa to 3.5.
Jaa tämä artikkeli: