Minna Lindgren on kirjoittanut ääneennaurattavan romaanin palvelutalosta.
Palvelutalon yhdeksänkymppiset
Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa. Teos 2013.
”Joka aamu Siiri Kettunen heräsi ja huomasi, ettei ollut vieläkään kuollut.”
Näin alkaa Minna Lindgrenin tuore romaani. Lause tuo mieleen Franz Kafkan Muodonmuutoksen ensimmäisen lauseen. Siinä herää Gregor Samsa, syöpäläiseksi muuttuneena.
Lindgren osaa ilmaista vanhusten asemaa koskevan yhteiskuntakritiikkinsä niin, että tosielämän kafkamaisuudet eivät vain näytä naurettavilta vaan myös naurattavat. Niin kuin sekin, että pankkikonttorissa ei välttämättä hoidetakaan normaaleja raha-asioita, eikä omalle tilille voi panna rahaa ilman palvelumaksua.
Palvelutalo Ehtoolehdon yli yhdeksänkymppiset Siiri, Irma ja Anna-Liisa kuluttavat aikaansa juomalla punaviiniä, käymällä hautajaisissa ja pelaamalla korttia.
Sitten alkaa tapahtua pelottavia asioita. Asukkaiden dosetteihin ilmaantuu uusia lääkkeitä. Kun niistä riittävästi sekoaa, ihminen voidaan siirtää palvelutalosta suljetulle dementiaosastolle ja entinen asunto myydä pois. Outojen tilanteiden selvittäjäksi, pelastavaksi enkeliksi, ilmaantuu taksinkuljettaja Mika.
Monet asukkaat ovat jo ammattinsa unohtaneet. Ei kuitenkaan entinen äidinkielen opettaja Anna-Liisa, joka järjestää ajankuluksi sanaleikkejä sanojen taivuttamisesta ja korjaa siinä sivussa muiden kielivirheitä.
Punaisena lankana kirjassa ovat myös Helsingin kauneimmat rakennukset, joita voi nähdä raitiovaunusta. Ohimennen päästään nauttimaan myös Lindgrenin musiikillisesta tietämyksestä.
Kirjan kautta menee terveisiä kiireisille lapsille, jotka ehtivät kyllä hoitaa hevosiaan ja matkustaa maailman ympäri, mutta eivät tulla vanhaa äitiään katsomaan.
Näin Siiri lohduttaa lääkäriä: ”Ei lääketiede ole epäonnistunut, vaikka ihmiset kuolevat lopulta vanhuuteen.”
Jaa tämä artikkeli: