Puheenvuorot
Palvelutalossa ei pääse porukkaan
Vanhana ihmisenä ihmetyttää tämä, että kun asutaan palvelutalossa, niin niissä on sellaisia neljän viiden ihmisen porukoita. Siihen sakkiin ei pääse kirveelläkään. Saa olla omissa oloissaan, tuntuu ikävältä.
Onko se koppavuutta mennä ohi puhumatta mitään? Vai onko se sitä, että on työelämässä ollut joku silmäätekevä? Luulisin, että kaikki olisivat samanarvoisia, kun ollaan loppusuoralla. Elämä on eletty, edessä ei mitään.
Jaa tämä artikkeli: