Poistakaa paha. Ranskan kuningas Filip IV Kaunis poltatti roviolla 54 temppeliritaria. Sen jälkeen muut pysyivät aikaisemmissa tunnustuksissaan. Roviolla kuoli myös ritareiden viimeinen suurmestari Jacques de Molay.
Panettelukampanja mursi temppeliritarit
Temppeliritareiden oikeudenkäynnin pöytäkirjat ovat parhaillaan Vatikaanissa yleisön nähtävinä ensimmäistä kertaa 700 vuoteen.
Teksti Taru Nyström
Kuvat Stefano Bianchetti / Corbis /
SKOY ja Lebrecht Music&Arts /
Corbis / SKOY
Temppeliherrain ritarikunnan jäseniä syytettiin raskaista rikoksista: harhaoppisuudesta, sodomiasta ja väärän jumalan palvonnasta. Peccatum horribile .
Heidän initiaatioriittejään arvosteltiin ankarasti, sillä niihin väitettiin kuuluvan Kristuksen jumalallisen alkuperän kieltäminen, väärien jumalien palvonta sekä riitin toimittajan symbolinen suuteleminen suulle, navalle ja sukupuolielimille.
Kristityn maailman legendaariset ja mahtavat ritarit myönsivät syyllistyneensä kammottaviin synteihin. Kukapa ei olisi romahtanut julmassa kidutuksessa.
Paavi Klemens V :n oli määrättävä temppeliritareiden yleinen pidätys. Näin sai alkunsa heikon paavin ja voimakkaan kuninkaan kädenvääntö.
Paavi lähetti kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa kardinaalejaan kuulustelemaan ritareita, joita pidettiin Ranskassa vankeina. Vaikka epätoivoiset miehet myönsivät uudelleen kieltäneensä Kristuksen ja sylkeneensä ristille, he saivat paavin kardinaaleilta synninpäästön. Lohdullinen synninpäästö koski kuitenkin vain yksittäisiä henkilöitä, ei järjestöä – rippi kun on henkilökohtainen sakramentti.
Miten tällainen maineen menetys on ymmärrettävissä? Selitys löytyy latinankielisen, vuonna 1310 rekisteröidyn oikeuden pöytäkirjan uudesta tulkinnasta. Tämä kuusikymmentä metriä pitkä pergamentti on ollut helmikuusta 2012 lähtien ensimmäistä kertaa yleisön nähtävillä Vatikaanin Capitolini-museoiden Lux in Arcana -näyttelyssä.
Asiakirjasta löytyvät satojen syytettyjen toivottomat tunnustukset, jotka johtivat temppeliritareiden tarun loppuun.
Yllättävän käänteen ymmärtämiseksi on otettava askel ajassa taaksepäin.
Vahva ja kuningastakin rikkaampi temppeliritareiden järjestö oli perustettu vuonna 1120 Jerusalemissa, jolloin kaupunki oli ensimmäisellä ristiretkellä voitettu muslimeilta. Kymmenet tuhannet pyhiinvaeltajat ritareista maanviljelijöihin ja papeista prostituoituihin kaipasivat matkallaan suojelua, jota ritarit heille tarjosivat.
Nykyisin meitä arveluttaa hengellisyyden ja väkivallan yhdistyminen samassa henkilössä, mutta keskiajalla taistelevat munkkiveljet saavuttivat kansalaisten kaikkien ryhmien ehdottoman suosion. Niin aateliset kuin tavallinen kansa, niin rikkaat kuin köyhätkin lahjoittivat järjestölle rahaa, maaomaisuutta ja palveluksia. Temppeliritareihin liittyvät miehet lahjoittivat omaisuutensa järjestölle.
Paavi oli vapauttanut temppeliherrain ritarikunnan verovelvollisuudesta. Veroja se kyllä sai kerätä hallitsemillaan alueilla. Järjestön varallisuus kasvoikin valtaviin mittasuhteisiin. Se omisti maita ja karjaa kaikkialla Euroopassa.
Ritarit rakennuttivat lukuisia kirkkoja, luostareita ja maallisia rakennuksia. He perustivat jopa pankkilaitoksen aikana, jolloin yhteydenpito oli varsin puutteellista ellei olematonta. Temppeliritarit olivat oman aikansa ylikansallinen suuryritys.
Kuninkaat puolestaan velkaantuivat kalliilla sotaretkillään. Kaikkein eniten velkaantui Ranskan Filip IV Kaunis. Ainoa keino selvitä vararikosta ja romahduksesta oli jättää temppeliherrain ritarikunnalta saadut mittavat lainat maksamatta.
Näin sai alkunsa kampanjointi, jonka tarkoituksena oli murskata eettisessä mielessä järjestö, josta oli mahtavuutensa vuoksi jo muutenkin tullut vihattu ja kadehdittu.
Pidätykset ja kidutukset alkoivat, ja niitä seurasivat pergamentin paljastamat surullisenkuuluisat tunnustukset.
Kidutettuina moraalirikoksia tunnustaneet ritarit halusivat pian muuttaa kertomaansa, mutta Filip Kaunis antoi polttaa roviolla 54 ritaria. Sen jälkeen muut pysyivät alkuperäisessä tunnustuksessaan.
Maineen mustaaminen ja keskiaikaiset kidutusmenetelmät osoittautuivat tehokkaaksi yhdistelmäksi. Säälimätön Filip onnistui siinä, missä muslimiviholliset eivät olleet onnistuneet. Hauraan paavin oli vuonna 1312 kirjoitettava bulla, jossa kiellettiin temppeliherrain ritarikunnan toiminta lopullisesti ja ikuisiksi ajoiksi, semper absentis .
Ristiritarit olivat aikansa askeetikkoja. Kolmea kaikille uskonnollisille sääntökunnille yhteistä lupausta – köyhyyttä, kuuliaisuutta ja siveyttä – ei kuitenkaan mainita heidän säännöissään selvästi erikseen. Siveydestä puhutaan ainoastaan säännöstöä täydentävissä osissa. Sielläkin viitteellisten kehotusten tarkoituksena tuntuu olevan lähinnä lannistaa veljien ja siskojen, frates ja sorores , halu yhteiselämään.
Avoliiton kaltaisen yhteiselämän viettämistä pidettiin vanhana käytäntönä, jota suvaittiin kätketysti. Tavan toivottiin ajan mittaan häviävän.
Avioituneiden miesten liittyminen järjestöön oli sen sijaan selvästi sallittua. Oli myös mahdollista kirjoittautua järjestön jäseneksi vain määräajaksi.
Toisaalta ankaraa luostarielämää viettävien munkkien seurustelua naisten kanssa pyrittiin välillä säännöstelemään siinä määrin, että jopa suhteet omaan äitiin kehotettiin pitämään mahdollisimman vähäisinä.
Järjestöön liittyvät ritarit lahjoittivat koko maallisen omaisuutensa organisaatiolle. Jos he olivat naimisissa, he lahjoittivat järjestölle puolet omaisuudestaan, ja toinen puoli jäi vaimon hallintaan.
Romantiikan aikakaudella pitkään unohduksissa olleet temppeliritarit ratsastivat jälleen näyttämölle. Perustettiin uusia ritariryhmiä, jotka toivat uudelleen päivänvaloon jalot arvot, mysteerit ja initiaatioriitit. Sir Walter Scottin romaanit, ennen kaikkea Ivanhoe , saavuttivat lukevan yleisön suuren suosion.
Nykyisin viihdeteollisuus tarjoaa mahdollisuuden tutustua enemmän tai vähemmän luotettavasti ritareiden vaiheisiin sellaisissa kirjoissa ja elokuvissa kuin Indiana Jones , Da Vinci -koodi tai Musta noita . Myös Umberto Eco on käsitellyt aihetta laajasti kirjoissaan. Kokonainen sukupolvi on jo ehtinyt antaumuksella näppäillä Broken Sword -seikkailupelisarjaa vuodesta 1996 lähtien.
Mikä tekee temppeliritareista sitten niin kiehtovia?
Kaikki munkit taistelivat paholaista vastaan rukoilemalla luostareissaan, mutta temppeliritarit vastustivat kristinuskon vihollisia myös maailman taistelutantereilla. Siinä riitti toisenlaista gloriaa. Viime vuonna kävi ilmi, että myös massamurhaaja Anders Behring Breivik oli käyttänyt temppeliherrojen historiaa oman ideologiansa pönkittämiseksi.
Järjestön lopunajan kidutukset, roviot ja skandaalinkäryiset tunnustukset lisäsivät omalta osaltaan yleisön kiinnostusta ritareihin ja heidän tavoitteisiinsa.
Temppeliritarit olivat palavasydämisiä sankareita, jotka uskoivat sokeasti asiaansa. Sen lisäksi heidän organisaationsa oli varsin suljettu ja itseriittoinen. Nämä piirteet yhdessä synnyttivät heidän ympärilleen salaperäisyyttä ja kietoivat heidät mysteereihin.
Joka tapauksessa temppeliherrojen tarina kiihottaa yhä ihmisten mielikuvitusta ja seikkailunhalua.
Nykyisin vuonna 1930-luvulla perustettu, 1995 uudelleen järjestäytynyt ja Suomessakin toimiva Temppeliherrain Ritarikunta on ekumeeninen ja kristillinen hyväntekeväisyysjärjestö. Sillä on Suomessa noin 300 jäsentä, heidän joukossaan on toistakymmentä pappia.
Ritarikunta sai vuonna 2002 YK:lta avustusjärjestöstatuksen.
Lux in Arcana -näyttely Vatikaanin Capitolini-museoissa syyskuuhun 2012.
Avoinna ti–su klo 9–20. Liput 2–12 e.
www.luxinarcana.org
Jaa tämä artikkeli: