Paperiton vaeltaa varjona

Ilman henkilötietoja on vaikea saada apua yhteiskunnalta tai kirkolta. Diakoniatyöntekijöitä ahdistaa, kun keinot eivät riitä paperittomien auttamiseen.

11.03.2016 12:30
Joona Raudaskoski

Irakilainen Hassan lusikoi hajamielisesti hernekeittoaan. Hänen äänensä kohoaa, kun hän kertoo kotimaansa vaikeasta tilanteesta. Hän näyttää puhelimesta Bagdadiin jääneen tyttärensä murtunutta jalkaa ja näyttää pidättelevän kyyneleitä.

Turvapaikkapäätöstä odotteleva Hassan on tullut Helsingin seurakuntien erityisdiakonian talolle etsimään vapaaehtoistöitä. Tylsyydestä ja perhettä kohtaan tuntemastaan huolesta huolimatta hänen asiansa ovat hyvin.

Jos Hassan ei saa oleskelulupaa, hänen tilanteensa muuttuu täysin. Hänen on poistuttava maasta tai hänestä tulee paperiton, laittomasti maassa oleskeleva. Sama tilanne koskee tänä vuonna arviolta noin 20 000:ta muutakin todennäköisesti käännytettävää turvapaikanhakijaa.

Paperiton on vailla lain suojaa

Terveydenhuollon ja perustoimeentulon näkökulmasta paperiton on lainsuojaton. Silloin hän saattaa hakeutua Hermanniin vapaaehtoistyön lisäksi asiakkaaksi, esimerkiksi pesemään pyykkiä tai peseytymään.

– Hermannin diakoniatalo on muun muassa asunnottomia varten, siksi paikka palvelee myös paperittomia. Mutta ei meillä ole tarjota heille sen erityisempiä palveluita kuin muillekaan asiakkaillemme, kertoo Hermannissa toimivan Helsingin erityisdiakonian johtaja Marita Nummelin.

Toistaiseksi Helsingin diakoniatyöntekijät kohtaavat paperittomia harvoin. Näkyvin ryhmä ovat Romaniasta saapuneet romanit. He ovat Euroopan unionin kansalaisia, mutta eivät yleensä kuulu kotimaassaankaan sosiaaliturvan tai sairausvakuutuksen piiriin. Lisäksi paperittomia on esimerkiksi Baltian maista ja Venäjältä.

Kukaan ei tiedä, paljonko Suomessa on paperittomia. Arviot liikkuvat satojen ja tuhansien välillä. Se on vähän verrattuna moniin muihin Euroopan maihin, mutta paperittomien määrän ennustetaan kasvavan kielteisten turvapaikkapäätösten myötä.

– He valuvat vastaanottokeskuksista Helsinkiin. Se alkaa näkyä syksyllä, Nummelin ennustaa.

Paperittomien määrä arvoitus

Perjantaisen diakoniaruokailun kasvot ovat diakoniatyöntekijöille pääasiassa tuttuja. He eivät tunnista joukosta yhtään mahdollista paperitonta. Hermannissa työskentelevä diakonissa Virpi Liirus-Mäkelä muistuttaa, ettei paperittomuus ole väliaikainen ilmiö. Hän on erityisesti huolissaan paperittomien majoituksesta.

– Mihin he oikein menevät? Meillä on käytössämme vain yksi asunto, jota voimme tarvittaessa antaa väliaikaisesti käyttöön. Sekin on tarkoitettu ensisijaisesti lyhytaikaiseen kriisiasumiseen helsinkiläisille vankilasta lomaileville sekä erityisdiakonian asiakkaille, Liirus-Mäkelä sanoo.

Helsingin seurakunnat varautuvat parhaillaan tilanteen muuttumiseen muun muassa yhtenäistämällä ohjeistuksiaan kirkosta turvapaikkana. Helsingin ja Espoon hiippakunnat järjestävät yhdessä Helsingin, Espoon ja Vantaan seurakuntien kansainvälisen työn kanssa maaliskuussa seminaarin, jossa pohditaan kirkon roolia käännytettävien turvapaikanhakijoiden kanssa.

"Kukaan ei tiedä, paljonko Suomessa on paperittomia. Arviot liikkuvat satojen ja tuhansien välillä."

Tällä hetkellä diakoniatyöntekijöillä on vähän keinoja paperittomien auttamiseksi. Paperittomat pitäisi ohjata erityisdiakoniaan – tai viranomaisten luo. Ja juuri viranomaisia laittomasti maassa oleva yleensä välttelee viimeiseen saakka.

– Rajalliset mahdollisuudet mietityttävät ja aiheuttavat ahdistustakin. Työvälineitä tarvittaisiin lisää, toteaa Helsingin seurakuntayhtymän kansainvälisen työn sihteeri Tarja Korpaeus-Hellsten.

Tällä hetkellä virkavapaalla oleva Korpaeus-Hellsten auttaa paperittomia Global Clinic -vapaaehtoisverkostossa. Hänellä kokemus auttamismahdollisuuksien rajallisuudesta oli yksi syy vapaaehtoistyöhön hakeutumiseen.

Kestävä polku?

Diakoniatyön budjetti pienenee, kun seurakuntayhtymän heikkenevä taloustilanne kurittaa määrärahoja.

– Pitää pohtia, mikä on se ongelma, johon diakoniatyön pitäisi vastata. Onko taloudellinen apu edes paras vaihtoehto paperittomalle? Olisiko parempi saada katto pään päälle ja ruokaa? pohtii Helsingin seurakuntien diakonian päällikkö Kirsi Rantala.

Hänen mielestään yksittäistenkin ihmisten kohdalla tehty työ vaikuttaa kokonaisuuteen. Yksittäisten saama apu voi antaa maahan tulemista harkitseville liian ruusuisen kuvan paperittomien asemasta Suomessa.

– Elämme heikoilla jäillä, mitä tahansa linjauksia teemmekin. Toisaalta diakonian ajatus velvoittaa pitämään huolta vähäosaisista. Työtä pitää muuntaa sen mukaan, kuka tunnistetaan vähäosaiseksi, Rantala sanoo.

Marita Nummelin ja Virpi Liirus-Mäkelä painottavat, että avustustyön pitäisi aina olla kestävällä pohjalla.

– Jos antaisimme kuukauden majoituksen, mutta ihmisellä ei ole mitään muita elämisen edellytyksiä Suomessa, tekisimme karhunpalveluksen. Kaikella pitäisi olla kestävä tulevaisuuden polku, Nummelin sanoo.

Sosiaaliturvatunnus on avain

Diakonia-ammattikorkeakoulun tutkija Marja Katisko selvitti viime vuonna, miten paperittomat näkyvät pääkaupunkiseudun ja Lahden palveluissa.

– Aineisto osoittaa, etteivät he näkyneet julkisissa palveluissa. Apu oli sattumanvaraista tai sitä ei ollut ollenkaan, Katisko toteaa.

Periaatteessa kaikilla Suomessa oleskelevilla ihmisillä on jo oikeus perustoimeentuloon ja terveydenhoitoon. Oikeudet on kirjattu perustuslakiin ja Suomen hyväksymiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.

Käytännössä kunnat tulkitsevat lainsäädäntöä siten, että peruspalveluita saa vain henkilötunnuksella. Poikkeuksen tekevät Helsinki ja Turku, jotka järjestävät paperittomille kiireellisen hoidon samaan hintaan kuin kuntalaisillekin. Useat haastatelluista diakoniatyöntekijöistä epäilevät näidenkin palveluiden toimivuutta.

Helsingin seurakuntayhtymä on Paperittomat-hankkeeseen osallistumalla kampanjoinut sen puolesta, että kunnat toteuttaisivat perustuslain vaatimusta ja tarjoaisivat myös kiireettömiä terveydenhoitopalveluita paperittomille.

Toistaiseksi sosiaaliturvatunnus on avaimena palveluihin. Diakonialta voi saada suoraa ruoka-avustusta tai edullisia diakonialounaita. Ruokakaupan maksusitoumuksiin tarvittaisiin jo nimi ja henkilötiedot.

Malmin seurakunnan diakonissa Helena Pietinen muistuttaa kuitenkin pienenkin avun merkityksestä. Hän kohtaa paperittomia työssään silloin tällöin.

Kun ihmisellä ei ole juuri mitään, vähäkin voi olla paljon. Sen huomaa myös Hermannin diakoniaruokailussa. Samaan pöytään löytävät monenlaiset ihmiset. Kaikkia yhdistää tarve saada perustarpeet tyydytetyksi.

– Ruokakin on tärkeää. Sen avulla jaksaa taas ajatella ja toimia itsensä hyväksi, Pietinen sanoo.

Lisää aiheesta: