Pappisvirkaan astumassa. Raisa Jarkkola (vasemmalla) ja Annaelina Tähtinen (oikealla) valmistautuvat sakastissa ennen pappisvihkimystä. Kuva: Sirpa Päivinen
Papinpuku päälle ensimmäistä kertaa
Sunnuntaina papiksi vihityt naiset uskovat, että persoona ratkaisee papin työssä enemmän kuin sukupuoli.
Teologian maisterit Annaelina Tähtinen ja Raisa Jarkkola elivät sunnuntaina jännittäviä hetkiä, kun he pääsivät antamaan pappislupauksensa. Helsingin hiippakunnan piispa Eero Huovinen vihki Tuomiokirkon messussa papiksi neljä naista ja kuusi miestä.
Jokaista vihittävää odotti alttarikaiteella messukasukka, joka puettaisiin päälle virkaan siunaamisen yhteydessä. Messun puolivälissä vihittävät kutsuttiin alttarin eteen, ja he lausuivat ääneen lupaukset sitoutua kirkon uskoon ja tunnustuksiin. Lupausten jälkeen kukin vihittävä siunattiin virkaan henkilökohtaisesti.
Vihkimysosan jälkeen uudet papit riisuivat albat pois ja esiintyivät papin mustissa juhlavaatteissa.
Tähtinen piti kuitenkin alban päällä, sillä häntä oli pyydetty avustamaan ehtoollisella. Ensimmäistä kertaa hän laittoi kaulaansa papin vihreän stolan.
Kolme vuotta sitten Helsingin yliopistosta valmistunut Tähtinen on innoissaan papin töistä.
– Tuntuu kuin siirtyisin omiin kenkiini. Jumalanpalvelusten toimittaminen on työtä, jota haluan tehdä, 30-vuotias Tähtinen iloitsi.
Pappisvihkimyksen hän olisi ottanut mielellään aiemminkin, mutta sen voi saada vasta, kun virka on jo tiedossa. Nyt pappisvirka löytyi sopivasti Paavalin seurakunnasta, jossa Tähtinen on työskennellyt nuorisotyönohjaajan sijaisena.
27-vuotias Jarkkola ei joutunut odottamaan vihkimystä kauan, sillä hän sai teologian maisterin paperit vain kaksi viikkoa aiemmin. Työpaikan hän vastaanotti pari kuukautta sitten Herättäjä-Yhdistyksestä.
Molemmille naisille vihkimys on iso askel – tästä lähtien he edustavat itsensä lisäksi kirkkoa.
– Vihkimyksen jälkeen ei voi olla olematta pappi. Olen pappi, vaikka menisin lomamatkalle, Jarkkola mietti.
Kumpikin on halunnut papiksi opiskelujen alusta alkaen. Naisen toimiminen pappina tuntuu luontevalta, sillä he ovat kasvaneet ajatukseen.
– En ajattele itseäni naispappina vaan sitä, miten minä omana persoonanani olen pappi, Tähtinen sanoi tietämättä, että Jarkkola oli kommentoinut asiaa lähes samoilla sanoilla.
Nuorten naispappien luulisi olevan riemuissaan siitä, että Suomeen on vihdoin valittu naispiispa. Mutta Irja Askolan valinta Helsingin uudeksi piispaksi herättää heissä samansuuntaisia ajatuksia kuin naisten toimiminen pappina. Sukupuoli ei tule ykkösenä.
– Haluaisin peilata piispaakin persoonana. Enemmistö on valinnut Askolan, joten hänen täytyy olla pätevä, Jarkkola pohti.
– Minua kiinnostavat enemmän Askolan ajatukset kuin se, että hän on nainen. Hän on visionääri, Tähtinen puolestaan luonnehti.
Entä miten houkuttelevina tuoreet naispapit pitävät kirkon esimiestehtäviä? Hiljattain julkaistussa Akavan kirkollisten ammattiliittojen AKI:n jäsenkyselyssä selvisi, että alle 35-vuotiaat naispapit ovat selvästi kiinnostuneempia kirkkoherran virasta ja muista kirkon esimiestehtävistä kuin vanhempiin ikäluokkiin kuuluvat naispapit.
Tähtinen ja Jarkkola eivät ainakaan suoralta kädeltä tyrmänneet ajatusta kirkkoherraksi pyrkimisestä. Tähtisestä kirkkoherran virka tuntuu kaukaiselta, mutta hän ei halua käyttää sanoja ”ei missään nimessä”.
– Täytyy katsoa, mihin työ kuljettaa, Tähtinen sanoi.
Myös Jarkkola suhtautui tulevaisuuteensa avoimesti. Kirkkoherran virkaan vaadittaisiin erillinen koulutus, mutta hän ei näkisi sellaiseen hakeutumista mahdottomana, jos tarjoutuisi tilaisuus.
Noora Melaanvuo
Jaa tämä artikkeli: