Selviytyjä. – Saarella oli todella rankkaa, Hanna Vaittinen sanoo.
Pappi seikkailee
Hanna Vaittinen kisasi kaukaisella saarella.
Teksti Outi Ikonen
Kuva Katri Saarela
Selviytyjät Suomi starttaa MTV3:lla helmikuussa. Seikkailemassa on Vantaan Korsosta nuoriso- ja rippikoulupappi Hanna Vaittinen .
Yli kymmenentuhannen hakijan joukosta 16 kilpailijan joukkoon valikoitunut Vaittinen epäröi kisaan osallistumista. Hän ei nimittäin ole eräihminen vaan tottunut siistiin sisätyöhön. Selviytyjäkisaan hänet kannusti lopulta aviomies.
– Hain virkavapaata ja kysyin lupaa osallistua kilpaan kirkkoherralta ja piispa Irja Askolalta , hän kertoo.
Selviytyjät-formaatti luotiin 12 vuotta sitten. Amerikkalaisten televisiovastaanottimissa sarjasta pyörii jo 24. kausi – miljoonakatsomoille.
Sitkein kisaaja saa osakseen mainetta ja kuuluisuutta sekä
50 000 euron palkinnon.
– Ei meistä kukaan rahan takia sinne lähtenyt. Halusin nähdä, miten pärjään paikassa, jossa en tunne ketään, jossa ei ole tukijoukkoja eikä normaaleja arjen selviytymiskeinoja, Vaittinen toteaa.
Sarjaa kuvattiin ja selviytymisessä miteltiin viime kesänä Malesiassa, kaukaisella saarella.
– Minulla on sarjassa se hihhulin ja jeesustelijan rooli. Mutta olisihan se firman puolesta ehkä noloa, jos on pappi paikalla, eikä Jeesusta mainittaisi kertaakaan.
Nyrkkeily on Vaittiselle harrastus ja intohimo, jota hän hyödyntää papin työssä.
– Salilla minut on otettu positiivisesti vastaan nimenomaan pappina. Siellä tapaa seurakuntaa, jota ei ihan joka sunnuntai messussa näe.
Nyrkkeily ei ole Vaittiselle pelkkää treeneissä käymistä, vaan kokonainen elämäntapa. Se vaatii henkistä valmistautumista.
– Nyrkkeily opettaa myös uskosta. Siinä ei ole varaa hellittää, sillä vastustaja tulee päälle, vaikka kuinka laiskottaisi, oksettaisi tai hapottaisi. Sama on uskossa. Jumala jaksaa sparrata, vaikka itseä laiskottaisi.
Työyhteisössä Vaittisen harrastus tiedetään, eivätkä ajoittaiset mustelmat juuri työkavereita hätkäytä, mutta entäpä kastekodissa?
– Jos en saa jälkiä meikillä peitettyä, kerron avoimesti, että matsissa kävi vähän näin. Eihän sillä sitä paitsi ole merkitystä, miltä pappi näyttää. Samalla tavalla minä sakramentit jaan ja sanaa saarnaan, oli musta silmä tai ei, Vaittinen naurahtaa.
– En ole varmaan koskaan rukoillut niin paljon kuin saarella. Vaikeina hetkinä tuntui, että ainoa millä jaksoi yön yli oli se, että hyräilin virttä 600. Kun makasin sikiöasennossa bambulaverilla, vieressä rottia ja käärmeitä, nälissäni, viluissani ja vettä satoi vaakatasossa, niin mietin, että olen siellä vapaaehtoisesti ja hyvyyden voima ympäröi sielläkin.
Saarella sai – ja täytyi – tehdä asioita, joita normaalissa elämässä ei saa tehdä.
– Opetan rippikoululaisille, ettei saa lausua väärää todistusta lähimmäisestä. Saarella oli eri säännöt. Se oli kilpailua ja peliä.
Jaa tämä artikkeli: