Pappien vai kansan kirkko

• 13.05.2013 13:45

Meikäläiset kirkon ihmiset puhuvat mielellään kansankirkosta. Termillä halutaan ilmaista, ettei meillä ole sanan varsinaisessa merkityksessä valtiokirkkoa ja että kansa viime kädessä päättää kirkon asioista. Tosiasiassa ihmiset kyllä mieltävät kirkon pikemminkin pappien puuhamaaksi. Jos heiltä kysyttäisiin, minkä ihmisen näköinen kirkko on, vastaus olisi luultavasti yleisimmin harmahtava isomahainen rovasti.

Ihmisten mielikuvat eivät ole syntyneet tyhjästä. Papeilla on erityisasema kirkon työntekijöiden joukossa. He edustavat näkyvimmin kirkkoa ja heillä on sen päätöksenteossa korostettu rooli. Seurakuntaneuvostossa kirkkoherra on sekä esittelijä että puheenjohtaja. Seurakuntayhtymässä yksi kirkkoherroista on yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja, jonka nimittää tuomiokapituli.

Kirkolliskokouksen, jonka jäsenistä sivumennen sanoen 40 prosenttia on pappeja, käsittelyssä on tällä viikolla seurakuntien hallintorakenteen kehittäminen. Nykypäivänä kuvittelisi pyrkimyksen olevan kohti kirkon suurempaa demokratisoitumista ja jäsenten vaikutusmahdollisuuksien kasvamista. Yllättäen uhkaakin käydä päinvastoin.

Sinänsä on järkevää, että kaikkia seurakuntia ollaan kokoamassa suuremmiksi taloudellisiksi ja hallinnollisiksi kokonaisuuksiksi, seurakuntayhtymiksi. Mutta omituista on, että näiden johtoon kaavaillaan jonkinlaista superylipappia, yhtymärovastia. Tämänkin nimittäisi tuomiokapituli eivätkä luottamushenkilöt.

Pappien ylikorostunutta asemaa perustellaan virkateologialla. Teologiaan vetoaminen tällaisissa asioissa on sumeaa ja niljakasta vallankäyttöä. Oikeasti tällöin on kysymys siitä, että joku asia on jonkun mielestä niin tai noin, mutta teologina hän osaa pyöritellä monipolvisin sanakääntein perusteensa asialle vetoamalla muun muassa Raamattuun ja kirkon perinteeseen.

Isot seurakuntayhtymät, nykyiset ja tulevaiset, ovat niin suuria ja monitahoisia organisaatioita, että ne ansaitsevat aina parhaat mahdolliset johtajat. Kyllä monet papitkin voivat olla sellaisia, mutta roolia ei saa rajata vain heihin. Valinta pitää olla seurakuntalaisten valitsemien luottamushenkilöiden käsissä. Näin vahvistetaan todellista kansan kirkkoa.

Seppo Simola, päätoimittaja
seppo.simola@evl.fi