— Haluan laulamalla levittää iloa ympärilleni ja tehdä ihmisiä onnelliseksi, sanoo Wolfgang Santl.

Pappojen kanssa

Saksalainen muslimi Wolfgang Santl löysi lauluyhtyeestä kanavan suomalaisuuteen.

• 25.05.2011 08:40
• Jaakko Kaartinen-Koutaniemi
• Hans von Schantz

Minun kaltaiselleni vauhdikkaalle ihmiselle energinen yhtyelaulu on mainio tapa ilmaista sisäistä olemusta, sanoo Wolfgang Santl.

Neljä vuotta sitten suomalainen Nokia ja saksalainen Siemens yhdistivät verkkolaiteyksikkönsä Nokia-Siemens Networks -yhtiöksi. Samalla moni työntekijä vaihtoi asuinmaataan. Suomeen asettuneiden saksalaisten joukossa tuli myös Wolfgang.

Aikuisiällä kuorolaulun aloittanut ja siitä innostunut Wolfgang etsi heti Suomeen muutettuaan pääkaupunkiseudulta kokoonpanoa, joka laulaisi gospelia. Saksalaisen seurakunnan kuoron kautta hän sai kuulla Papas no Mamas -lauluyhtyeestä.

— Menin katsomaan heidän harjoituksiaan. Siellä kävi ilmi, että he kyllä laulavat gospelia, mutta pääosa teksteistä on suomalaisia virsiä ja muita lauluja — ja minähän en puhu suomea ollenkaan, Wolfgang kertoo soljuvalla englannilla.

— Päätin yrittää niitä virsiä. Aluksi oli tosin aika vaativaa opetella laulamaan tekstejä, joita ei varsinaisesti ymmärrä. Mutta onnistuihan se. Vaikka suomi on vaikea kieli puhua ja ymmärtää, sitä on onneksi helppo ääntää.

Kotouttavaa vuorovaikutusta

Wolfgangin rohkeus tarttua suomalaisiin virsiin kannatti. Lauluyhtye kotoutti häntä uuteen asuinmaahan paljon tehokkaammin kuin päivätyö.

— Lauluporukka muodostaa hienon sosiaalisen verkoston. Minulle se on avannut ovet Suomeen, johon en muuten olisi päässyt. Yhtyeen jäsenenä en ole turisti vieraassa maassa, Wolfgang selittää.

— Työpaikalla ihmiset ovat ystävällisiä kollegoita. Olen huomannut, etteivät suomalaiset ole sen sulkeutuneempia kuin muutkaan. Mutta töissä ollaan töissä. Kuorolaisten kesken olen tullut kutsutuksi koteihin, kesämökeille ja keskusteluihin. Toisten pappojen kanssa laulaessani olen päässyt näkemään, miten suomalaiset pitävät hauskaa ja juhlivat, miten täällä liikututaan ja koetaan surua.

Lauluyhtyeestä löydetty yhteys on yksi syy siihen, että Wolfgang päätti jäädä Suomeen ensimmäisen vuoden sopimuksensa umpeuduttua.

— Suomessa on lisäksi sekin ihana puoli, että sitten kun haluaa olla yksin, riittää, kun menee meren jäälle tai metsään. Sieltä löytyy täydellinen yksinäisyys.

Harmoniaa porukassa

”Kuulkaa keitä Mestari, halleluja, autuaiksi julisti, hallelu-uja!” laulavat Wolfgang ja muu miesjoukko Papas no Mamasin uudella Matkalaukkuvirsiä-levyllä. Eloisa musiikki liikuttaa sekä varpaita että mieltä.

Katoliseksi kastettu ja kasvatettu Wolfgang tutustui avioliiton kautta islamiin ja vaihtoi uskontoa. Muslimi hän on edelleen, vaikkei erityisen aktiivinen. Suhtautuuko hän virsiin eri tavoin kuin kuorokaverinsa?

— Epäilemättä monet virret merkitsevät muille yhtyeen jäsenille ja suomalaisille kuulijoille jotain sellaista, jota minä en voi tavoittaa. Toki minulle aina kerrotaan, mistä lauluissa ja virsissä kulloinkin on pääpiirteittäin kyse. Mutta koska en osaa suomeakaan, minulle tekstit ja melodiat sulautuvat täysin yhteen muodostaen kauniita harmonioita.

— Toisaalta eikö musiikissa ylipäätään olekin enemmän kyse yleisten inhimillisten kokemusten ja arvojen välittymisestä kuin puhtaista opillisista totuuksista? Wolfgang miettii.

Ennen Suomeen tuloaan Wolfgang asui hetken Dubaissa. Sieltä ei löytynyt gospelkuoroa, mutta djembe-rummuilla soittava kokoonpano kylläkin.

— Se muistutti äänissä laulamista sikäli, että monien yksittäisten soittajien lyönnit rakentuivat yhdeksi kokonaiseksi rytmiksi, kertoo Wolfgang.

— Joukossa soittaminen tai laulaminen antaa mahtavan kokemuksen siitä, miten yhdessä osallistuen luodaan jotain ainutlaatuista ja erityistä. Jokaisella on siinä oma osansa ja jokainen saa osan kokonaisuudesta.