Paras aika vuodesta
Syntymäpäivä on aina ollut minulle mieluisa juhla. Ainakin toistaiseksi on tuntunut siltä, ettei yksikään uusi ikävuosi ole ollut askel huonompaan päin. Päinvastoin syntymäpäivä on minulle ollut näin aikuisella iällä mitä mainioin tekosyy kutsua ystäviä juhlimaan. Vuosien mittaan olenkin juhlistanut vanhenemistani vaihtelevin kokoonpanoin ja menoin.
Yksi parhaiten mieleen jääneitä syntymäpäiviäni on vuosi, jona silloinen kommuunikämppikseni ja minä täytimme molemmat kolmekymmentä. Pyöreiden vuosien kunniaksi pidimme yhteiset 60-vuotisjuhlat. Kutsuimme ystävät pullakahveille Eino Leinon säkein:
Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Taiteen sääntöjen mukaisesti meillä oli konditoriasta tilattu täytekakku, itse leivottu pullakranssi, lusikkaleipiä sekä yhteensopivat sormustimen kokoiset valkoiset kahvikupit. Aurinkoisena loppukevään päivänä oli hyvä levittäytyä niin asuntoon kuin terassillekin seurustelemaan.
Paitsi hyvä syy tavata ystäviä, syntymäpäivä on minulle aina myös merkki siitä, että talvi on lopullisesti ohi. Päivät pitenevät, sini- ja valkovuokot kukkivat ja koivujen hiirenkorvat ovat jo kasvamassa hennonvihreiksi lehdiksi.
Vaikka vielä vappuna sataisi räntää, on puolitoista viikkoa myöhemmin yleensä jo ihan oikea kevät.
Lisääntyvä valo ja heräävä luonto tuovat Suvivirren viikkokausiksi soimaan päähän ja nostavat hymyn huulille. Nukun öisin vähemmän, mutta olen päivisin pirteämpi, ja pää pursuaa uusia ideoita.
Pihan pensaat ovat joka kerta ulkona pistäytyessä hieman paremmin lehdessä ja puistoissa nurmikot alkavat vihertää lupaillen jo kesäisiä eväsretkisäitä. Loppukevät muuttuu alkukesäksi huikean nopeasti, vain parin viikon aikana. Tämä on paras aika vuodesta.
Kristel Nyberg
Kirjoittaja on Espoon kaupunginosayhdistysten liitto ry:n järjestösihteeri.
kristel@iki.fi
Jaa tämä artikkeli: