Paras asu voittaa
Pieni tyttöni aloitti juuri elämänsä ensimmäisen harrastuksen. Tanssitunnin jälkeen salista kirmasi ulos tyttö täynnä intoa. ”Äiti, mä osaan pyörähdyksen! Se ope ja musiikki oli ihanaa!”
Ja sitten täysi tyrmäys: ”Ja mä voitin parhaan asun kisan!”
Hillitsen ja hallitsen kieleni, jotta en tyrmää tytön voittoa. Onneksi suurimman voiton pienen puheissa vievät kuitenkin tanssin viehkot askeleet.
Kotimatkalla pohdin, olenko liian niuho kokiessani asukilpailun tanssitunnilla täysin turhaksi. Kyseessä kun ei ollut missikisa tai muotinäytös, vaan tanssitunti. Toisen tunnin jälkeen tyttö ilmoittaa iltapalalla, että muilla oli uudet asut, hänellä vain yksi ja sama. Eikä voittoa enää tullut.
Niuho tai ei, ulkonäköpaineilla rutistettuja tyttöjä olen vuosien aikana tavannut liikaa vastaanotollani. Huiman viehättäviä nuoria tai hehkuvia vanhempia naisia, jotka eivät yksinkertaisesti koe kelpaavansa ulkoisine ominaisuuksineen.
Kouluterveyskyselyssä joka viides tyttö raportoi tuntevansa itsensä rumaksi. MLL:n tyttötutkimuksessa joka kolmas tyttö kertoi kokevansa paineita netin ulkonäköihanteista. Suomalaisista tyttölapsista 62 prosenttia on tyytymätön ulkonäköönsä. Pornoa on nähnyt lähes jokainen suomalaisnuori, mikä luo usein lisää paineita kehon ja seksuaalisuuden äärelle.
Suuren vastuun kannamme myös me tavalliset naiset lasten ja nuorten ympärillä. Onko keho meille aina uusi projekti, kuritettava ja treenattava kohde? Vai voisiko sitä vaalia hyvinvoinnin näkökulmasta, arvostaen armollisesti?
Tytöt ovat jo varhain tietoisia siitä, mitä naisen ja tytön tulee ulkonäöllisesti olla. Kauneusihanteet ja arkirealismi eivät useinkaan kohtaa. Mitä lujempi on tytön luotto itseensä, sitä paremmin hän kestää arjen ja ihanteiden välisen kuilun kasvussaan.
Realistisempia samaistumismalleja tarjoavat kaikki tytön rinnalla kulkevat naiset: äidit, opettajat, mummit ja tädit. Isät, ukit ja miehet ovat tytöilleen erityisessä roolissa kasvavan naiseuden tukemisessa, rakastavassa ihailussa ja lempeässä hyväksynnässä.
Maaret Kallio
Kirjoittaja on seksuaaliterapeutti
maaret.kallio@vaestoliitto.fi
Jaa tämä artikkeli: