Parasta mahdollista
Suomalaisten mielestä kirkon auttamistyö on tärkein syy kirkkoon kuulumiselle. Tutkimusten mukaan moni haluaa pitää kiinni jäsenyydestä siksi, että kirkon itseymmärrys velvoittaa sitä pitämään ihmisen parasta ykkösasiana. Siinä usko eletään todeksi.
Kirkon diakoniatyö ei ole vain taloudellista auttamista. Diakonit tuntevat yksinäisyyden. He vierailevat kodeissa, järjestävät retkiä ja erilaisia ryhmiä yksineläville, syrjäytyneille, monin tavoin elämässään umpikujaan joutuneille. Tuhansissa lasketaan ihmissuhde- ja mielenterveysryhmiin osallistujat, joita kukaan muu ei auta yksityisestä sielunhoidosta ja keskusteluavusta puhumattakaan.
Aineellisessakin ahdingossa diakonien kanssa halutaan puhua hengellisistä asioista. Kirkon kannalta on arvokasta, että diakonissoilla ja diakoneilla on koulutusvaiheessa käytössään paras mahdollinen teologinen ajattelu ja oppineisuus.
Myös kirkon nuorisotyö kokoaa ihmisiä yhteen. Meneillään on vuodenajan kuumin rippikoulukausi. Näinä viikkoina 84 prosenttia 14–15-vuotiaista osallistuu joko päivä- tai leiririppikouluun. Kymmenet tuhannet nuoret hakeutuvat leirin jatkoksi isoskursseille ja seurakunnan nuorteniltoihin.
Nuorisotyönohjaajien joukko on tärkeä osa suomalaista arvokasvatusta. Vanhempien on turvallista ajatella, että leireillä ja nuortenilloissa heidän lapsensa ovat hyvissä käsissä. Takana ovat ne vuosikymmenet, jolloin joissain seurakunnissa painostettiin teini-ikäisiä uskonratkaisuun tai peloteltiin helvetillä.
Nuorisotyönohjaajien koulutuksessa teologia korostuu entisestään, kun hallitus on vähentänyt uskonnonopetusta kouluissa. Ilman riittävää asiapohjaista sivistystä ei tulevaisuudessa voi tehdä nuorisotyötä.
Julkisuuteen tulleet tiedot Diakin paineista purkaa ja rakentaa uutta organisaatiota ovat kuitenkin huolestuttavia. Opetus- ja kulttuuriministeriön asettamat reunaehdot ovat aitoja. Koko suomalaisen koulutusrakenteen murros tuntuu myös Diakissa.
Monien Diakin tarjoamien tutkintojen opetussisältöjä voidaan varmaan täsmentää. On kuitenkin mahdotonta hyväksyä ajatusta, että kirkollisten alojen koulutuksessa tingittäisiin esimerkiksi etiikasta tai raamattutiedosta.
Vain vaatimalla työntekijöidensä koulutukselta riittävää teologista laatua seurakunnat varmistavat, ettei niiden työssä tulevaisuudessakaan näy hataraa raamattufundamentalismia tai eksyttäviä, suorastaan taikauskoisia näkemyksiä.
Marja Kuparinen, toimituspäällikkö
Jaa tämä artikkeli: