Parempaa maailmaa betonista
Janne Saario rullaa vauhdikkaasti betonialtaan syvään päähän, mutta heittää saman tien komeat lipat. Suurempia ruhjeita ei synny, mutta tärähdys on kova.
– En muistanut, että tämä on sateella näin liukas, hän ähisee tuskissaan altaan pohjalta.
Paikka on Vuosaaren vastavalmistunut skeittipuisto, jonka Saario on itse suunnitellut. Ammattiskeittaajan uran jättänyt mies on keskittynyt viime vuodet skeittipuistojen suunnitteluun ja maisema-arkkitehtuurin opiskeluun.
Torpparinmäessä bussin 67 päätepysäkillä oli 80-luvun lopussa poikien itse rakentama skeittipaikka: ”funbox” vesivanerista ja teknisen työn luokassa hitsattu metallikaide. Siinä Saario opetteli skeittaamaan.
Naapuruston ja kaupungin asenne harrastusta kohtaan oli nuiva.
– Yhtenä aamuna meidän välineet oli viety pois, mutta me löydettiin ne parin kilometrin päästä ojasta. Tuotiin ne takaisin ja kiinnitettiin ketjuilla ja munalukoilla.
Skeittauksessa kiehtoi luovuus ja vapaus: ei sääntöjä, treeniaikoja tai komentelevia valmentajia.
– Vain mielikuvitus on rajana, miten pystyy tulkitsemaan kaupungin muotoja laudan kanssa.
Intohimo ja lahjakkuus johtivat ajan kanssa menestykseen ja sponsorisopimuksiin. Saario eli vuodet 2003–2010 matkustelevana ammattiskeittaajana.
– Näin paljon kaupunkeja, aukioita ja katutiloja. Niiltä reissuilta jäi eräänlainen muistipankki nykyiseen työhöni.
Vuonna 2005 Saario pääsi suunnittelemaan rullailijoiden keskeisimmän paikan, Eläintarhan skeittipuiston. Sen jälkeen niitä on syntynyt kymmenkunta ja muutama odottaa valmistumistaan.
Saarion suunnittelemat skeittipuistot ovat enemmän kuin pelkkiä urheilupaikkoja. Visuaalisuus on hänelle tärkeää, ja se, että puistoissa viihtyisivät muutkin kuin skeittaajat.
Saario saa usein ideoita luonnosta. Skeittipuistojen muodot jäljittelevät puroja, jääkauden muovaamia silokallioita tai vaikka lumikasaa, kuten Vuosaaressa. Rakennusmateriaalina käytetty betoni taipuu melkein kaikkeen, mitä maisema-arkkitehdin mielikuvitus tuottaa.
– Se ei ehkä ole ekologisin mahdollinen materiaali, mutta käyttöikä on pitkä. Siinä mielessä nämä ovat kestävän kehityksen skeittipuistoja.
Saario käyttää usein myös kierrätysmateriaaleja, jotka löytyvät paikan päältä valmiiksi. Luulajassa Ruotsissa osa skeittipuistosta syntyi käytöstä poistuneen terästehtaan rakenteista.
Paikalliset nuoret olivat mukana Vuosaaren skeittipuiston suunnittelussa. He tekivät työpajoissa muovailuvahasta mieleisiään muotoja.
Saario kokee luovansa parempaa maailmaa hyvin konkreettisesti.
– Skeittipuistot ovat nuorille sairaan tärkeitä paikkoja. On fantastista, että pääsen luomaan merkityksellistä lapsuusmaisemaa näille tyypeille, hän sanoo ja viittaa ympärilleen.
P.S.En ole koskaan lentänyt kuuma-ilmapallolla. Poika ihmetteli eilen kuumailmapalloa ja kyseli, olenko lentänyt sellaisella.
Pelkään ampiaisia. Sain nuorena huonoja kokemuksia maa-ampiaispesistä.
Asun mukavien ihmisten parissa.
Jouni Viitala
Vuosaaren skeittipuiston avajaisia vietetään 14.8. klo 14–16 osoitteessa Itäreimarintie 13. Ohjelmassa pooliskeittauskisat. Ameeba ja Thono Slowknow räppäävät.
Jaa tämä artikkeli: