Parempaan elämään
Parhaillaan vietettävä paastonaika kääntää huomion muiden tarkkailusta omaan itseen. Suunta tekee ihmiselle hyvää. Noudattipa elämässään ”kristillisiä arvoja” tai yrittipä vain elää säällisesti kaiken taitonsa ja järkensä mukaan, on välillä syytä tarkistaa kurssia. Oma minä onkin ainut, jossa kokemuksen mukaan voi jotain pientä parannusta yrittää. Jokaiselle kun on mahdollista elää vain sitä omaa elämänkaartaan.
Pääsiäistä edeltävä paasto on ollut ja yhä monelle on lähinnä kieltäytymisen aikaa. Luontoa koetellaan luopumalla lihasta, facebookista, alkoholista, televisiosta, huvituksista, laiskottelusta, liiasta työnteosta tai muuten stressaavasta elämästä. Kaikki hyviä asioita sinänsä; liiallisena ne kuitenkin orjuuttavat ja kaventavat hyvää elämää.
Kieltäytyminen ei kuitenkaan ole paaston pääasia, vaan siitä mahdollisesti seuraava hyvä taikka ainakin entistä parempi elämä.
Seitsemän paastoviikkoa kääntää huomion elämään, jota elän ja tapaan, jolla usko minussa elää. Tällainen itsensä tutkiminen on kaukana itsekeskeisyydestä. Sen on tiennyt moni arvostettu kirkon opettaja jo satoja vuosia sitten. Esimerkiksi Avilan Teresan (1515–1582) kirjassa Sisäinen linna Kristus sanoo näin: ”Itsesi ulkopuolelta / ei kannata etsiä Minua / sillä löytääksesi / Minut / riittää kun kutsut minua/ ja luoksesi tulen viivyttelemättä / ja Minua sinun tulee etsiä itsestäsi.”
Uskon syveneminen ja kasvava itsetuntemus kulkevat rinnakkain.
Modernit tietoisuustaidot tähdentävät, miten tärkeää on, että ihminen ei ole mielitekojensa ja tunteidensa vietävissä. Kun tunteen ja toiminnan väliin tulee tietoisuus ja syventyminen läsnä olevaan hetkeen, vapaus kasvaa ja toiminta voi saada uuden suunnan.
On hyvä ottaa aikaa ja miettiä, mitä hyvä elämä on minulle tänään. Minun hyväni ei kuitenkaan välttämättä ole tuon toisen hyvä. Siksi löytöjään ei parane tuputtaa muille, vaan keskittyä oman elämän uudistamiseen. Mitkä ovat hyvän elämän tunnusmerkit minulle juuri nyt? Kuinka paljon aikaa minulle jää arvojeni mukaiseen elämään? Jos luistan niiden suuntaisesta elämästä, miksi sen teen? Kuka loppujen lopuksi elää elämääni, minä vai joku toinen?
Marja Kuparinen
toimituspäällikkö
Jaa tämä artikkeli: