Ronja ja Eedit. Kun kaverukset tapaavat, Eeditillä (oik.) on kilisevät renkaat kädessä ranteessa, jotta ystävä löytää hänet.
Parhaan kaverin kanssa
TV 2:n Pikku-Kakkosessa on jo muutaman viikon ajan pyörinyt maanantaisin sarja nimeltä Ystäväni Ronja , joka kertoo kahden alle kouluikäisen tytön, Eeditin ja Ronjan ystävyydestä.
Eedit ja Ronja ovat saman pihan lapsia ja he tekevät sitä mitä muutkin ikäisensä tytöt yhdessä: perustavat jäätelökioskin, roikkuvat kiipeilytelineissä ja pääsevät Linnanmäelle. Erityiseksi heidän yhdessäolonsa tekee se, että Ronja on sokeutunut vakavan sairauden seurauksena.
Kirkon mediasäätiön tukema sarja perustuu todellisuuteen. Eedit on ohjaaja Reija Patrakan tytär. Tytöt ovat tunteneet toisensa 2-vuotiaasta lähtien, mutta lähempi ystävyys alkoi Ronjan menetettyä näkönsä puolitoista vuotta sitten.
– Eedit tuli uteliaaksi ja kyseli, voisiko Ronjaa hakea leikkimään, Reija Patrakka muistelee.
Kaverin sairaus ja erilaisuus ei pelottanut Eeditiä. Sen sijaan hän eläytyi luontevasti sokean maailmaan ja oppi olemaan Ronjan kanssa uudella tavalla, tarttumaan kädestä, opastamaan liikkumisessa ja selostamaan asioita, joita tämä ei näe.
Kun kaverukset tapaavat, Eeditillä on kilisevät renkaat ranteessa, jotta ystävä löytää hänet.
Joka jaksossa on jokin pieni tarina tai draamallinen elementti, mutta niiden ideat on poimittu oikeasta elämästä. Sarja on kuvattu Eeditin ja Ronjan aidossa ympäristössä. Eedit on kertojan asemassa, muuten tytöt ovat tasaveroisissa rooleissa.
– Minut on merkitty sarjan käsikirjoittajaksi, mutta tytöt ovat eri mieltä – he kun siinä vain elävät omaa elämäänsä, Reija Patrakka kertoo tyttöjen kommentoineen.
Aluksi tytöt asuvat samassa pihapiirissä ja samanlaisissa paritaloissa, mikä helpottaa Ronjan kyläilyä Eeditin luona. Sarjan aikana Eedit muuttaa 300 metrin päähän Ronjan kodista. Se tuntuu tytöistä surulliselta. Ronjaa jännittää, millainen Eeditin uusi koti mahtaa olla ja oppiiko hän siellä liikkumaan. Kun ei näe, kaikessa uudessa on paljon tutkittavaa.
Tunteita ja ajatuksia herää myös aikuisessa katsojassa. On hienoa nähdä, että näkövammaista lasta ei eristetä neljän seinän sisään, vaan häntä kannustetaan elämään normaalia elämää ja olemaan mukana maailman menossa.
Eeditin luontevuus Ronjan kanssa on liikuttavaa. Moniko meistä elämää ja maailmaa nähneistä isoista ihmisistä osaa suhtautua vammaan tai muuhun ulkoiseen erilaisuuteen käytännönläheisesti – pitää sitä lähinnä hankaluutena, jonka kanssa yritetään pärjätä yhdessä? Moniko meistä osaa katsoa sen ohi ihmiseen?
Ronjan ja Eeditin leikkejä katsoessa tulee myös mieleen, että näkemisen lajeista tärkein on sittenkin mielikuvitus. Televisiosarja ei ole kertomus sokeudesta, vaan jakamisesta ja ystävyydestä.
Salla Korpela
Ystäväni Ronja TV2:n Pikku Kakkosessa klo 17 maanantaisin 24.6. saakka.
Jaa tämä artikkeli: