Parlamentaarinen politiikka ei edistä demokratiaa
Teija Heroja kommentoi Sasa Salmelan kolumnia ja vetosi sen puolesta, että demokraattisesti valittu eduskunta saisi hoitaa työnsä rauhassa (Kirkko ja kaupunki 9.9.). Itse pidin Salmelan kirjoitusta virkistävänä.
Vaikka parlamentaarista järjestelmää kutsutaan demokraattiseksi, en koe, että minulla tai suurella osalla ihmi-sistä olisi juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa politiikkaan. Kansanedustajilla ei ole velvollisuutta pitää lupauksiaan tai toteuttaa äänestäjiensä tahtoa. He eivät siis ole edustajia sanan varsinaisessa merkityksessä.
Talouskasvu ja kilpailukyky ovat asioita, joita nykypolitiikassa ei kyseenalaisteta. Jatkuvaan kasvuun pyrkimi-nen on kuitenkin johtanut paheneviin ympäristöongelmiin, ja kilpailukyvyn nimissä viedään hyvinvointia jo valmiiksi huonossa asemassa olevilta. Politiikka suosii etuoikeutettuja ryhmiä, koska heillä on helpoin pääsy lain-säädäntövaltaan. Itse koen, että parlamentaarinen politiikka ei ole toimiva keino edistää demokraattisen yhteiskunnan syntymistä.
Myös varallisuuserot luovat eroja vaikutusmahdollisuuksiin. Työnantajapuolella on varallisuutta, joka tuo heille suuren vallan määritellä muiden elämän sisältöä. Harvalla on mitään sanottavaa siihen, mitä jokapäiväisellä työl-lään haluaa edistää.
Päättäjät tekevät päätökset ja valvovat niiden toteutumista erilaisilla sanktioilla. On kuitenkin hyvä muistaa, että viime kädessä me kaikki toteutamme nuo päätökset. Meillä olisi mahdollisuus yhdessä hallita elinympäristöämme ja päättää, millaista yhteiskuntaa haluamme olla luomassa. Se edellyttää, että emme enää anna pienten ryhmien tehdä päätöksiä kaikkien puolesta.
Nimimerkki Iikka
Jaa tämä artikkeli: