Uuden kokeilua. Eveliina Lafghani toteaa, että työskentely teatterissa on tehnyt mielenterveyskuntoutujille monella tavalla hyvää.
Peili tuo yhteen yksinäiset
Lavalla istuva nuori nainen kertoo tarinan mielisairaasta sukulaisestaan. Tämä oli kuljetettu Seilin saarelle mukanaan kolme taaleria rahaa ja ruumisarkkulaudat. Seuraavaksi esiin astuu uupunut mies, joka polkee yksiössään kuntopyörää kypärä päässä. Tämän jälkeen joukko valkopaitaisia naisia ja miehiä valtaa lavan. He ilmoittavat olevansa hulluja.
Yksiön mies muuntautuu yllättäen afrikkalaisen tarun riehakkaaksi hyeenaksi, joka tenttaa valkopaitaisia lapsuudenmuistoista, ensirakkaudesta ja unelmista. Välillä seilataan ruotsinlaivalla, lauletaan, tanssitaan ja lausutaan runoja.
Enää ei mielenterveysongelmista kärsiviä viedä saarelle, mutta usein he tuntevat joutuvansa erilleen muista. Olisi kuitenkin tärkeää kohdata muita ihmisiä. Tästä kertoo KokoTeatterin 15-vuotisjuhlaesitys Peili , jossa on yhden ammattinäyttelijän ja teatterialan opiskelijan lisäksi mukana 12 mielenterveyskuntoutujaa.
Parasta tragikoomisia sävyjä sisältävässä Peilissä on tekijöiden innostus ja vahva läsnäolo. Koskettava on erityisesti loppukohtauksen nuori mies, joka lukee tarinan kaltoin kohdellusta lapsesta. Tämä selviytyi aikuiseksi ja unelmoi nyt merestä ja Karibian risteilystä.
Peili on KokoTeatterin ja kuntouttavaa asumispalvelua tarjoavan Lilinkotisäätiön pilottihanke. Tavoitteena on saada aikaan yhteistyötä mielenterveyskuntoutujien ja ammattiteatterikentän välillä. Näin voidaan vähentää syrjäytymistä ja lisätä erilaisten ihmisten kohtaamista.
Peilin toinen ohjaaja Eveliina Lafghani on kehittänyt Lilinkotisäätiössä mielenterveyskuntoutujien draamatoimintaa. Toista vuotta sitten hän sai ”älynväläyksen” kulttuuri- ja sosiaalialan yhdistävästä teatteriproduktiosta.
– Ideana on, että mielenterveyskuntoutujat osallistuvat näytelmäesityksen tekemiseen käsikirjoituksen kirjoittamisesta lähtien. Tässä ei ole erityistä terapeuttista näkökulmaa vaan ajatus, että kaikilla on oikeus kulttuuriin ja taiteen tekemiseen.
Lafghani sai ohjaaja Sesa Lehdon ja KokoTeatterin innostumaan hankkeesta.
– Haimme teatteriproduktioon mielenterveyskuntoutujia eri paikoista. Vähitellen löytyi porukka, joka oli valmis sitoutumaan hankkeeseen.
Näytelmään valitut kuntoutujat kirjoittivat tarinoita heitä koskettavista asioista. Näytelmän nimeksi tuli Peili, koska esityksessä kohtaavien tekijöiden ja yleisön ajateltiin peilaavan toisiaan.
Peilin harjoituksissa oli Lafghanin mukaan välillä vaikeitakin vaiheita. Siitä huolimatta tekijöillä riitti intoa ja kärsivällisyyttä.
–Moni kuntoutuja on kertonut, että prosessin aikana on tuntunut siltä kuin olisi käynyt oikeasti töissä. Tämä on siis tehnyt heille myös tällä tavalla hyvää.
Marjo Kytöharju
Jaa tämä artikkeli: