Pekka Lanerva poimii festivaalielokuvat
Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin ohjelmisto on jälleen monipuolinen. On supersankarielokuva Avengersin ohjaajan Joss Whedonin kotona kavereiden kesken kuvattu Shakespeare-filmatisointi Much Ado About Nothing . On Carlos Reygadasin juoneton, osin omaelämäkerrallinen Post Tenebras Lux , jolle Cannesin yleisö sekä buuasi että hurrasi. On absurdi Act of Killing -dokumentti, johon ohjaaja Joshua Oppenheimer on houkutellut Indonesian kansanmurhan tekijät kehuskelemaan hirmuteoillaan ja jopa näyttelemään niitä uudelleen kameralle.
– Tavoitteena on näyttää elokuvia, jotka ovat herättäneet maailmalla keskustelua, kertoo festivaalin taiteellinen johtaja Pekka Lanerva . Hän on vastuussa ohjelmiston kokoamisesta yhdessä 15-henkisen taustajoukon kanssa.
– Tavoitteena ei ole näyttää vain elokuvia, joista itse pidän, hän virnistää.
Pekka Lanerva on ollut mukana järjestämässä Rakkautta ja anarkiaa -festivaalia sen alusta asti. Ensimmäisten kymmenen vuoden ajan työ oli palkaton harrastus opiskelun sekä levykaupassa ja Finnairin matkalaukkuhihnalla työskentelyn ohessa.
– Vuorotyö mahdollisti festivaalijärjestelyt, ja työsuhdelipuilla pääsi kansainvälisille elokuvafestivaaleille, Lanerva kertoo.
Festivaalin kasvaessa harrastuksesta tuli kuitenkin ammatti. Nykyään Rakkautta ja anarkiaa työllistää kolme ihmistä ympärivuotisesti, kymmeniä ihmistä festivaalikaudella sekä toista sataa vapaaehtoista. Kymmenpäiväisen tapahtuman aikana järjestetään 450 elokuvanäytöstä ja tehdään yli 50 000 elokuvakäyntiä. Tänä vuonna järjestetään lisäksi ensimmäistä kertaa ilmaisia online-näytöksiä, joissa katsojilla on elokuvan jälkeen mahdollisuus keskustella ohjaajan kanssa.
Festivaali perustettiin 1980-luvun lopulla paikkaamaan Helsingin elokuvateatteritarjonnan aukkoja. Silloin järjestäjät halusivat tuoda suomalaisen yleisön ulottuville erityisesti aasialaista elokuvaa Japanista, Hong Kongista ja Taiwanista.
Sitä mukaa kuin aasialainen elokuva on tullut Suomessa tutuksi, myös festivaalin maantieteelliset painotukset ovat siirtyneet. Nyt näytetään Bollywoodia, Latinalaisen Amerikan elokuvaa, virolaista, venäläistä ja pohjoismaista elokuvaa.
– Vaikka amerikkalainen studioelokuva hallitsee teattereiden ohjelmistoja, se on vain yksi malli muiden joukossa, Pekka Lanerva sanoo.
Kun Lanerva puhuu elokuvasta, hänen kätensä liikkuvat ilmassa innostuneesti ja puhe taukoaa vain keskeytettäessä. Hän kuvailee elokuvia vaikuttaviksi, mielenkiintoisiksi ja intensiivisiksi. Tämän vuoden ohjelmistossa hänen omia suosikkejaan ovat Cannesissa Kultaisen palmun voittanut ranskalainen Adélen elämä – osat 1 ja 2 sekä yhdysvaltalainen Upstream Color , joka haastaa perinteistä elokuvakerrontaa.
– Jokaisen elokuvasta kiinnostuneen pitää nähdä se, Lanerva kehuu.
Hän arvioi katsovansa vuodessa 200 elokuvaa kokonaan ja lisäksi liudan niitä, jotka jäävät syystä tai toisesta kesken. Festivaalielokuvien valinnassa törmätään joka vuosi runsaudenpulaan.
– Tänä vuonna olimme päättäneet, että ohjelmistossa saa olla korkeintaan 160 pitkää elokuvaa. Niitä on kuitenkin 176.
Tuija Pyhäranta
Rakkautta ja anarkiaa 19.–29.9. Lisätiedot: www.hiff.fi
Jaa tämä artikkeli: