Lahja. Enkeli pöydällä vie jouluun. Kuva: Plainpicture/Kuvaario
Pelastus
Yöllä on satanut lunta, sanoo hoitaja ja auttaa istumaan. Kahvi maistuu ihmeen hyvältä, ja toinenkin voileipä menee tällä kertaa, vaikka ruokahalu onkin vähissä. Lunta, uutta valkeaa lunta! Hän muistelee sen tuoksua. Ei ole unohtunut, vaikka ei ole pariin talveen päässyt ulos. Mutta muuten täällä on hyvä olla. Turvallista. Näitä ruokahetkiä sitä odottaa, ne tuovat mukavasti vaihtelua päivään. Ja yöstä tulee aina aamu.
Eilen kävi pappi. Puhui joulun kuninkaan tulosta. Tehkää tie, hän sanoi. Voi, kun minusta ole tientekijäksi enkä sitä kuningastakaan niin tunne. Mutta se lapsi – pieni ja avuton – sitä minä odotan, vaikka en oikein edes ymmärrä sitä ihmettä.
Viime joulua en halua muistella. Silloin kaikki tuntui niin mustalta. Oli niin outoa olla täällä. Mutta oli tultava, kun en kotona enää pärjännyt. Silloin toivoin kuolemaa, sillä se olisi tuntunut helpotukselta.
Mutta oli tämä Aini, joka aina pesureissuilla puheli niin mukavasti, rasvasi jalkoja ja hieroi niitä.
Aini minut pelasti. Jouluksikin toi enkelin yöpöydälle. Ihan hävettää, kun en osannut silloin olla siitä kiitollinen. En pystynyt enkä jaksanut.
Aini jäi syksyllä eläkkeelle. Eilen otin enkelin yöpöydän laatikosta, jossa olen säilyttänyt sitä koko vuoden. Enkeli taluttaa minut jouluun, Ainin enkeli. Lapsen luo.
Tämä kertomus on minun viimeiseni tällä palstalla. Kiitän lämpimästi lukijoitani näistä kolmesta vuodesta ja toivotan hyvää joulua.
Eeva Hurskainen
3. adventtisunnuntai
Tehkää tie Kuninkaalle
Liturginen väri: violetti tai sininen
Valo: kaksi kynttilää
Tekstit: Ps. 85: 9–14; Mal. 3: 23–24; 2. Piet. 1: 19–21; Matt. 11: 11–19 tai Joh. 1: 35–37
Jaa tämä artikkeli: