Ravistelija. Maria Syvälä ei pelkää kritisoida yhteiskunnan epäkohtia ja viranomaisten sokeaa asiantuntijauskoa, jossa ihmiset kohdataan vain paperilla ja tietoverkoissa.
Pelastaako huostaanotto?
Lastensuojelua selvittäneen Maria Syvälän mukaan perheet tarvitsevat enemmän varhaista tukea kuin varhaista ongelmiin puuttumista.
Teksti ja kuva Päivi Arvonen
Kirjailija Maria Syvälä penkoi puolitoista vuotta yli 50 lastensuojeluperheen taustoja. Lopputuloksena on tietokirja lastensuojelun vallankäytöstä. Hukassa huostassa – kertomuksia lastensuojelun runtelemista perheistä nostaa esille tapauksia, jossa huostaanotto ei pelastanut lasta tai perhettä vaan muuttui vuosien painajaiseksi.
Helmikuussa 2012 Maria Syvälä sattui katsomaan TV2:n Silminnäkijä-ohjelman, jossa käsiteltiin lastensuojelua bisneksenä ja kerrottiin väärin perustein tehdyistä huostaanotoista.
– Uskoni sosiaaliviranomaisten moitteettomuuteen oli ollut vahva. Vuosituhannen vaihteessa, 25-vuotiaana kahden pikkulapsen äitinä, hain apua jaksamiseeni kaupungin kotipalvelusta. Kerran viikossa kodinhoitaja leikki lasten kanssa, siivosi ja leipoi sämpylöitä. Minä otin kiitollisena päiväunet ja opiskelin tulevaan ammattiini, Maria Syvälä kertoo kotonaan Nokian Siurossa.
Jos Syvälällä olisi tuolloin ollut yhtä huono tuuri kuin niillä perheillä, joiden tarinan hän uusimmassa kirjassaan kertoo, avunpyynnöstä olisi voinut seurata lasten huostaanotto.
– Pelkään, etteivät perheet enää uskalla hakea apua, kun heikkouden tai väsymyksen tunnustaminen tulkitaan kykenemättömyydeksi toimia vanhempana, Syvälä sanoo.
Heppoisin perustein tehtyjä huostaanottoja ja muita sijoituksia tapahtuu Syvälän mukaan lukuisia joka vuosi. Vuonna 2011 lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 81 500 lasta tai nuorta. Vuonna 1996 heitä oli vain reilut 33 000. Vuonna 2011 kodin ulkopuolelle olisi sijoitettuna 17 400 lasta tai nuorta, joista 10 000 oli huostassa.
– Tuhannet perheet ovat lastensuojelun asiakkaina väärin perustein. He, jotka joutuvat syyttään lastensuojelumyllyyn, tuhoutuvat aina joltakin osin sisimmässään, Syvälä väittää.
Syvälä on tekemänsä selvityksen jälkeen vakuuttunut, että aivan tavalliset ja rakastavat perheet voivat joutua lastensuojelun asiakkaaksi vain siksi, että perheet eivät saa tarvitsemaansa tukea ja apua. Sen sijaan heidän tilanteensa ratkaistaan lastensuojelun ja huostaanoton keinoin. Syvälä syvensi ymmärrystään lastensuojelusta myös keskustelemalla 75 asiantuntijan kanssa. Hän luki mapeittain haastattelemiensa ihmisten asiakirjoja.
– Perheiden taustat eivät järkyttäneet, mutta viranomaisten toiminta järkytti. Monissa tapauksissa on hakemalla haettu pieniäkin negatiivisia asioita, jotka on myöhemmin tulkittu huostaanoton perusteiksi.
Kirkko saa Maria Syvälältä kiitosta siksi, ettei se näy tilastoissa aktiivisena lastensuojeluilmoitusten tekijänä.
– Olen ylpeä kirkosta, koska se tekee paljon työtä lapsiperheiden ja syrjäytyneiden parissa. Kirkon perussanoma eli usko armoon, lähimmäisen apuun ja siihen, ettei kukaan ole täydellinen ja että ihmisen arvo on keskeneräisyydessä, on lohdullinen sanoma heikoille ja apua tarvitseville.
Kirkko saa Syvälältä myös kritiikkiä.
– Kirkon pitäisi puhua enemmän lapsen ja perheen edusta ja ottaa kantaa lastensuojelun ongelmiin. Kirkon pitäisi tukea sitä, että perheet pysyisivät koossa ja tehdä kaikki mahdollinen, ettei perhettä rikota. Tarvitaan enemmän varhaista tukea, ei varhaista puuttumista, Syvälä sanoo.
Hän on huolissaan siitä, että kirkko lähtisi jakamaan esimerkiksi diakoniatyössä saamaansa ”hiljaista tietoa” lastensuojeluviranomaisten kanssa.
– Äidit eivät uskalla puhua ongelmistaan neuvolassa. Lastentarhoja suorastaan kannustetaan yhteistyöhön lastensuojeluviranomaisten kanssa. Toivottavasti kirkon työntekijät säilyvät perheiden kannalta luotettavana auttajatahona.
Syvälä korostaa, että kirkko on parhaimmillaan paikka, jossa ihminen tulee kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi.
Hukassa huostassa on Syvälän kahdeksas kirja. Syvälä on julkaissut tietokirjojen lisäksi romaaneja ja runoja. Hän on tuonut esille yhteiskunnan epäkohtia myös aiemmissa teoksissaan, joiden teemoina on ollut muun muassa mielenterveyshoito, maaseudun muuttuminen ja talouslama. Syvälä haluaa kirjoittaa haparoivista ihmisistä, jotka uhkaavat tulla syrjäytetyksi tai joutua unohdetuiksi yhteiskunnan reuna-alueille.
– Hengellisyys on läsnä jokaisessa kirjassani, joiden teemoissa toistuvat sovinto, armo ja anteeksianto.
Syvälän neljäs lapsi syntyi lähes samaan aikaan kun Hukassa huostassa -kirja ilmestyi.
– Kirjoittamiseni ei olisi ollut mahdollista ilman apurahaa eikä etenkään puolisoni Laurin tukea. Hän otti vastuun perheemme arjesta ja auttoi minua enemmän kuin Luther vaimoaan.
Edessä on pitkä äitiysloma. Mielessä muhii kuitenkin jo seuraava kirja, joka kertoo hulvattomasta ja anarkistisesta lapsesta, joka on vahva selviytyjä.
Jaa tämä artikkeli: