Pelkkä pahoittelu ei riitä
Nykyään ei enää osata pyytää anteeksi. Tämä koskee niin vanhoja kuin nuoriakin, mutta myös poliitikkoja ja meitä tavallisia ihmisiä. Ymmärrän kyllä, että junassa konduktööri esittää pahoittelunsa siitä, että matkustajat joutuvat pellon reunalla odottamaan pari ylimääräistä minuuttia ennen matkan jatkumista, koska samoja kiskoja pitkin on tulossa yli sadan kilometrin tuntinopeudella toinen juna. Viivästys ei ole konduktöörin vika.
Asiassa on kuitenkin eri sävy, jos joku on henkilökohtaisesti vastuussa toisille aiheuttamastaan mielipahasta, harmista ja kivusta, ja silti tyytyy vain ”pahoittelemaan”. Miksei reilusti pyytäisi anteeksi ja myöntäisi kunnolla virhettään? Koetaanko sana anteeksi liian nöyryyttäväksi? Pelkääkö ihminen osoittaa oman heikkoutensa?
Pahoittelut sopivat parhaiten esimerkiksi yrityksille, jotka vaikkapa sääolosuhteista johtuen eivät ole kyenneet toimittamaan tuotettaan asiakkaalle. Anteeksi pyytäminen taas osoittaa henkilökohtaista vastuunottoa. Pelkällä pahoittelulla yksittäinen henkilö siirtää vastuunsa ulkopuolelle, kun satutettua lohduttaisi paljon enemmän sana anteeksi.
Jaa tämä artikkeli: