Pauline Ranta ja Heidi Hovi iloitsevat perunasadosta Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolla Korsossa.
Pellolta pöytään
Ruokaosuuskuntalaisten kyssäkaalit kypsyvät Korson mullassa.
Herkullinen kasviswokki paistuu valtavalla pannulla. Heidi Hovi annostelee ruokaa talkooporukan lautasille. Herttoniemen ruokaosuuskuntalaiset Helsingistä ovat tulleet pellolleen nostamaan perunaa. Ruoka maistuu rankan työn tekijöille.
Korsolainen maaperä työntää runsasta satoa naapurikaupunkilaisille jo toista kesää.
Kahden hehtaarin maapala Vantaata on alustana Oma pelto -hankkeelle, jossa kaupunkilaiset ovat palkanneet personal farmereita, viljelyn ammattilaisia, saadakseen puhdasta lähellä tuotettua luomuruokaa.
Herttoniemen ruokaosuuskunta on ensimmäinen kansainvälinen Community Supported Agriculture -projekti Suomessa.
— Olemme etukäteen maksaneet vuotuisen satomaksun ja palkanneet Heidin ja kaksi muuta ammattilaista viljelijöiksi. He huolehtivat, että saamme monipuolisen sadon. Huonon satovuoden riskin kannamme me osuuskuntalaiset, kertoo osuuskunnan hallituksen jäsen Pauline Ranta.
Sadonkorjuun aika
Ruoka viljellään Vantaalla ja jaetaan Helsingissä Herttoniemessä ja Kalasatamassa kerran viikossa. Ensimmäiset sadonjaot olivat juhannuksen tienoilla. Nyt syksyllä jakoja on kerran viikossa elokuun alusta lokakuun loppuun.
— Jaossa on juureksia, kaaleja, maissia, kesäkurpitsaa, papua, perunaa ja yrttejä. Kurpitsa ja salaatti loppuvat pian, palsternakka on vasta tulossa jakoon. Tämä on sadonkorjuun juhla-aikaa, luonnonvara-alan hortonomi Heidi Hovi sanoo.
Hovi aloitti työt huhtikuussa laskemalla, kuinka paljon mitäkin lajia istutettiin. Ammattilaisten lisäksi pellolla on työskennellyt harjoittelijoita, työleiriläisiä ja koululaisia.
Vuokrapellot ovat vähäravinteisia. Maata on parannettu hevosenlantakompostilla ja kalkilla. Kestorikkakasveja juolavehnää, valvattia ja ohdaketta on kitketty sitkeästi.
— Nyt on aika miettiä jo tulevaa vuotta. Biodynaamisessa viljelyssä toteutetaan kasvikiertoa. On aika alkaa pohtia, mitä ensi vuonna tulee mihinkin, Hovi selittää.
Ruoan alkuperä tiedossa
Pauline Rannan perheessä lihan kulutus on vähentynyt.
— Nykyään syömme kasvisruokaa viisi kertaa viikossa. Pellolta tulee niin paljon kasviksia, hän kertoo.
Kesällä perheessä valmistettiin grilliruokaa, kesäkurpitsakeittoa ja salaattia. Syksyllä syödään uunijuureksia, juuressosekeittoja ja kaalilaatikkoa.
Ranta on pitänyt kirjaa saamiensa kasvisten määristä ja rahallisesta arvosta.
— Ruokaa on tullut 200 euron arvosta ja sadosta on saatu vasta viidennes. Satomaksu oli tänä vuonna 380 euroa ja liittymismaksu satasen. Uskon, että saamme rahallista etua.
Rahallinen hyöty on hänestä mukava lisä, mutta sitäkin tärkeämpää on tietää, mistä ruoka tulee ja miten se kasvatetaan. Myös yhdessä tekeminen, yhteisöllisyys ja ekologisuus ovat tärkeitä asioita.
— On järkevää syödä sitä, mitä luonnosta kulloinkin on saatavilla. Ja kun laittaa ruokaa lapsille, tuntuu tärkeältä välttää kemikaaleja, hän sanoo.
Kuluttaja ja viljelijä yhteistyössä
Heidi Hoville viljely on ainoa mielekäs työ. Ruoka on perusasia, jota ihmiset kaikkialla tarvitsevat.
— Luomuruoka ei ainakaan ole kenellekään vahingollista. Ja luonto on aika mutkaton kumppani. Pidän fyysisestä työstä ulkona, Hovi sanoo.
Koska luomuviljely on käsityövaltaista, työ on rankkaa. Välillä Hovi joutuu tekemään pitkää päivää.
— Personal farmerilla on onneksi tukena yhteisö ja talkooapua saatavilla. Haaste on saada tieto kulkemaan isolle joukolle.
Hovia kiehtoo se, että hän saa olla mukana pioneeriprojektissa. Hän haluaa lähentää kaupunkia ja maaseutua ja saada kuluttajat ja viljelijän yhteistyöhön keskenään.
— On hienoa nähdä, kuinka kaupunkilaiset löytävät suhteen peltoon, hän sanoo.
Se syntyy, kun kaivaa vaikkapa perunoita mullasta, kuten Pauline Rannan lapsetkin innoissaan talkoissa tekevät.
Heidi Hovi nostaa punajuuria maasta to 4.10.
Jaa tämä artikkeli: