Kulkueessa. Helsinki Pride -viikko huipentui viime lauantaina kulkueeseen kaupungin keskustassa. Keskustelutilaisuudessa pohdittiin perheen ja avioliiton muuttumista vuosisatojen mittaan.
Perhe ja avioliitto ovat aina muuttuneet
Pride-viikon perhekeskustelussa tutkittiin avioliiton ja perheen merkityksiä historian ja teologian valossa.
Teksti Salla Korpela
Kuva Benjamin Suomela / Lehtikuva
Viime torstaina järjestettiin Kallion seurakuntakodissa keskustelutilaisuus Perhe ja avioliitto – mitä ne oikein ovat? Tilaisuus oli osa Helsingin Setan Pride-tapahtumaa.
Historiallista perspektiiviä keskusteluun toi kirjailija Kaari Utrio , jonka tarkastelu käsitti tuhat vuotta Suomen ja Euroopan historiaa.
– Perinteisessä maatalousyhteiskunnassa perheen tehtävänä oli jäsentensä suojelu ja elättäminen sekä jälkeläisten tuottaminen ja kasvattaminen, Utrio totesi.
Elinolot olivat epävakaat ja dramaattisia väestökatastrofeja tapahtui. Noin 40 prosenttia lapsista menehtyi ennen 15 ikävuotta. Elinajanodote oli 35–38 vuotta.
Tuhatkunta vuotta sitten muotoutunut kristillinen avioliittokäsitys ulotti vaikutuksensa pikku hiljaa myös Pohjolaan. Sen mukaan avioliiton voi solmia yksi mies ja yksi nainen, jotka eivät ole sukua keskenään, omalla ja holhoojan suostumuksella. Avioliitto oli elinikäinen.
– Oman suostumuksen edellyttäminen oli merkittävä muutos, sillä aiemmin sukujen päämiehillä oli ollut kaikki päätösvalta. Avioliiton elinikäisyys tarkoitti, että lapsetonta vaimoa ei saanut hylätä. Yhden miehen ja yhden naisen rajaus oli taistelua jalkavaimojen pitämistä vastaan, Utrio selitti.
Avioliiton solmimisen perusteena olivat Kaari Utrion mukaan ensi sijassa taloudelliset järkisyyt.
– Ihmisten odotukset puolisoa kohtaan olivat melko vähäiset. Miehet toivoivat säästäväistä vaimoa ja vaimot puolestaan, että mies ei olisi väkivaltainen juoppo.
1700-luvulla alkaneen modernisaation ja vaurastumisen myötä lapsia kuoli vähemmän, ihmiset elivät pitempään, ja avioliitot tulivat pitkäkestoisemmiksi.
Ajattelu ja tunne-elämä muuttuivat myös: eloonjäämistaistelun sijaan tuli yksityisen onnen tavoittelu. Kehittyi ajatus rakkausavioliitosta, joka perustuu puolisoiden tunteisiin ja omaan valintaan.
Nyttemmin perhe on muuttunut jäsentensä tunnekeskukseksi, jonka arvoja ovat läheisyys, kiintymys ja keskinäinen kannustaminen. Muutos on ollut suuri.
– Kautta historian on avioliiton ehtoja yritetty ohjata ja moralisoida, mutta kulttuuri on muuttunut sitä mukaa kuin suuret ihmisjoukot ovat tehneet valintoja omaksi parhaakseen, Utrio arvioi.
– Asiat menevät niin kuin menevät, kehitystä ei voi pysäyttää.
Utrio näkee, että menneisyyden yhteiskunnat pysyivät koossa kristinuskon voimalla ja uskollisuudella omaa yhteisöä kohtaan. Nykyisin nämä molemmat tukipylväät ovat hänen mielestään vakavasti uhattuina.
– Tämän hetken suurin haaste on uusien tukipilareiden rakentaminen. En usko, että rahasta on tukipilariksi. Sen sijaan sanon, että rakastakaa toisianne, ihan kaikki! Utrio päätti puheensa.
Toinen pääpuhuja oli ekumeniikan professori Risto Saarinen . Hänen tavoitteenaan oli osoittaa, miten perinteisten oppien kautta voidaan perustella avioliiton laajentamista koskemaan samaa sukupuolta olevia.
Saarisen monipolvisessa teologisessa analyysissä kristillinen avioliittokäsitys korostaa puolisoiden omaa tahtotilaa avioliiton perustana.
– Esimerkiksi katolisen kirkon sakramenttiopissa vihittävät puolisot toimittavat sakramentin toisilleen, ja pappi on siinä oikeastaan vain todistajan roolissa, Saarinen kertoi.
Tahdonvallan korostus sopii yhteen modernin ihmisoikeusnäkökulman kanssa. On ihmisiä, jotka voivat vilpittömästi sanoa ”tahdon” vain samaa sukupuolta olevalle kumppanille.
Lisäksi protestanttisissa kirkoissa on korostettu avioliiton merkitystä poistamalla siltä ajan mittaan esteitä. Avioitumisen salliminen samaa sukupuolta oleville olisi tämän kehityksen jatkumoa.
Jaa tämä artikkeli: