Perheitä on monenlaisia, mutta lait laahaavat perässä
Kuva: Thinkstock.

Kuva: Thinkstock.

Perheitä on monenlaisia, mutta lait laahaavat perässä

Tutkija Anna Moring toivoo, että säätelyn sijaan keskityttäisiin perheiden hyvinvointiin.

Neuvolan ja päiväkodin esitteissä perhe on miehen, naisen ja lasten muodostama ydinperhe siitä huolimatta, että nykyajan tyypillinen perhe on usein jotain ihan muuta. On paljon perheitä, joissa ei asuta saman katon alla ja on monenlaisia perhesuhteita, jotka eivät perustu yhteiseen geeniperimään tai juridiseen huoltosuhteeseen. Lainsäädäntö kuitenkin usein pyrkii määrittelemään hyvinkin tiukasti perhettä ja sen sallittuja olomuotoja.

”Sen sijaan että rajataan ja säädellään ulkopuolelta, että millainen perhe saa olla olemassa ja että millaiset ihmiset saavat tai eivät saa muodostaa perhettä, pitäisi pikemminkin keskittyä perheiden hyvinvointiin”, linjaa Monimuotoiset perheet -verkoston projektipäällikkö, tutkija Anna Moring.

”Olisi tarpeen kysyä, miten lainsäädäntö ja yhteiskunta instituutioineen voisi edistää kaikenlaisten perheiden hyvinvointia?”

Monimuotoisuus koskettaa lähes jokaista

Monimuotoisuus tarkoittaa kaikkea, mikä ei mahdu sellaiseen normiin, jossa perheen muodostavat samassa kodissa asuva mies ja nainen yhteisten biologisten lastensa kanssa. Perhe-elämän kirjo koskettaa lähes jokaista suomalaista.

Monimuotoiset perheet - verkoston projektipäällikkö Anna Moring toivoo, että sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa huomioitaisiin perheiden kirjo paremmin. Kuva: Sari Saaristo

”Tilastollisesti kaikista perheistä 20 prosenttia on yhden huoltajan perheitä, 10 prosenttia uusioperheitä ja esimerkiksi tahatonta lapsettomuutta kohtaa joka viides elämänsä aikana. Sateenkaariperheitäkin on pari prosenttia,” Anna Moring listaa.

”Puhumattakaan adoptio- ja sijaisperheistä, monikkoperheistä ja monikulttuurisista perheistä. Todellinen perhe-elämä on valtavan rikasta ja monipuolista.”

Ja vaikka perhe-elämän monimuotoisuus ei koskettaisi itseä tai lähipiiriä juuri nyt, tulevaisuudessa se saattaa hyvinkin koskettaa.

"Jos ajatellaan vaikkapa päiväkotiryhmää tai koululuokkaa, on hyvin todennäköistä, että heistä moni elää tulevaisuudessa monenlaisissa perhe- ja parisuhteissa. Moni kokee esimerkiksi eron tai elää yksinhuoltajana. Se on tilastollinen fakta."

 

Tietoisuus siitä, että jokainen perhe voi olla erilainen, mutta silti onnellinen, lisää meidän kaikkien hyvinvointia.

 

”On hyvä ymmärtää, että elämässä on monenlaisia, erilaisia ja yhtä hyviä polkuja, eikä vain yhtä oikeaa perhemuotoa, johon kaikkien tulisi käytäntöineen mahtua, ” Moring toteaa.

”Tietoisuus siitä, että jokainen perhe voi olla erilainen, mutta silti onnellinen, lisää meidän kaikkien hyvinvointia.”

Mikä edistää hyvinvointia?

Toisen maailmansodan jälkivuosina Suomessa ryhdyttiin rakentamaan vahvaa perhepolitiikkaa. Aikakauden ihanteet, kuten ideaali horjumattomasta ydinperheestä, vaikuttivat silloin syntyneiden perheille suunnattujen palvelujärjestelmien ja lainsäädännön malleihin.

”Pitäisi puhtaalta pöydältä määritellä uudestaan se, mitä perheitä koskevalta lainsäädännöltä halutaan. Halutaanko sillä yrittää rajata sitä, millaiset perheet saavat olla totta vai halutaanko sen aidosti lisäävän perheiden hyvinvointia,” Anna Moring miettii.

 

Perheen hyvyyttä ei määrittele sen muoto, vaan se, että siellä voidaan hyvin. 

 

Perhevapaat, vanhempainedut ja huoltajuuslait huomioivat heikosti niitä perheitä, ja niitä tilanteita, joissa lapsia kasvattaa useampi vanhempi tai jossa huoltajat eivät asu samassa taloudessa. Sateenkaariperheiden, mutta myös uusperheiden tilanne vaikkapa eron sattuessa ei mahdu lainsäätäjien pykälämalliin.

"Kuka saa tavata lasta ja kenen luona lapsi saa asua? Miksei isyysvapaata voi pitää isä, joka ei asu lapsen äidin kanssa samassa osoitteessa? Mikä on lapsen oikeus pitää suhteita yllä sellaisiin sisariinsa, joihin hänellä ei ole biologista tai juridista yhteyttä", kyselee Moring.

Kiperissä tilanteissa pitäisi voida turvautua lakiin

Ero ei ole enää pitkään aikaan ollut skandaali tai julkisen häpeän aihe. Usein ymmärretään, ettei perhemuodon purkautuminen tarkoita kaikkien ihmissuhteiden päättymistä.


 

Neuvoloiden materiaaleissa ja koulukirjojen esimerkkiteksteissä erilaiset perheet eivät juuri näy. Koululuokissa, päiväkodeissa ja neuvoloiden asiakaskunnassa perheiden moninaisuus on kuitenkin arkipäivää. Kuva: Thinkstock.

”Onnellisten erotarinoiden alle piiloon jäävät kuitenkin ne raastavat erot, joissa sopua ei synnykään. Kaikissa perheissä ei ole kerrottavana tarinaa erosta, joka päättyy laajennetun suvun yhteiseen joulunviettoon pitkän pöydän äärelle,” Moring muistuttaa.

Joskus ero on kipeä, ihmissuhteet ovat tulehtuneita ja lapsen edun sijasta keskiöön nouseekin suru, katkeruus tai kauna.

”Silloin lakiin kirjatut oikeudet tulevat tarpeen. Olisi myös vahvistettava ajatusta, että vanhemmuudelle ja huoltajuudelle, sisaruudelle ja vaikkapa isovanhemmuudelle voi löytyä uusia tapoja toteutua, vaikka perhe ei enää asukaan yhdessä", Moring toivoo.

"Perheen hyvyyttä ei määrittele sen muoto, vaan se, että siellä voidaan hyvin.”

Monimuotoiset perheet -verkosto koostaa koulutusmateriaalia ja tietoa monimuotoisten perheiden erityistarpeista sekä palveluverkoston että päättäjien käyttöön.

Verkoston taustalla toimii Adoptioperheet ry, Familia Club ry, Käpy Lapsikuolemaperheet ry, Perhehoitoliitto ry, Sateenkaariperheet ry, Simpukka ry, Suomen Monikkoperheet ry, Suomen nuoret lesket ry, Suomen Uusperheiden Liitto ry ja Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry.

Samasta aiheesta:

Jaa tämä artikkeli: