Perinteinen perhemalli on vahvoilla
Viime aikoina julkisuudessa käyty keskustelu on voinut synnyttää ajatuksen, että avoliitot olisivat syrjäyttämässä avioliitot. Todellisuudessa trendi on toinen: solmittujen avioliittojen määrä on lisääntynyt 2000-luvun lopulla.
Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan määrä ylitti viime vuonna uuden kymmentuhatluvun ja oli yli 30 000. Avioerojen määrä on pysynyt suhteellisen vakiona. Niitä on ollut vuosittain jonkin verran yli 13 000.
— Kaikista aviopareista 84 prosenttia on sellaisia, joissa kumpikin puoliso on ensimmäisessä avioliitossaan. Niinpä voidaan sanoa, että Suomessa vallitsee perinteinen perhemalli. Tämä ei ole kirkon propagandaa, vaan Tilastokeskuksen tieto ja tulkinta tilanteesta, kertoo Kirkkohallituksen perheasiain yksikön johtaja Martti Esko.
Asiantuntijan mukaan parisuhde-, avioliitto- ja avioeroasioihin liittyy paljon muutakin julkisen keskustelun ja median luomaa harhaa.
— Tilastoja väärin tulkitsemalla on luotu käsitys, että jopa joka toinen avioliitto päättyisi eroon. Se ei pidä paikkaansa. Edelleenkin eniten eronnut vuosikerta on vuonna 1975 avioliittoon vihityt. Niistäkin vain joka kolmas on purkautunut.
Avioliitossa ollaan entistä tasa-arvoisempia
Perinteisen perhemallin asemaa Martti Esko selittää erilaisilla tekijöillä. Ensimmäinen avioliitto solmitaan harkiten, naiset keskimäärin lähes 30-vuotiaina ja miehet vähän yli 32-vuotiaina.
— Siihen mennessä on elämää jo ehditty nähdä ja kokea. Opiskelu- ja taloustilanne on toinen kuin aivan nuorilla aikuisilla. Siitä kertoo myös avioehtojen lisääntyvä määrä. Nais- ja mieskuvan muuttumisen takia avioliitossa ollaan entistä tasavertaisempia, avioliittoa ei haluta hinnalla millä hyvänsä, selittää Esko.
Kaikesta sinkkukulttuurin esillä pitämisestä huolimatta Martti Eskon mukaan yhä pätee, että kaikki ihmiset tulevat jostakin, elävät jossakin ja liittyvät johonkin.
— Viimeistään avioeron yhteydessä on etenkin monelle miehelle paljastunut, kuinka riippuvainen hän on perheestä. Nainen ja äiti selviää erosta, mutta mies ja isä useinkaan ei.
Esko viittaa Yksinhuoltajaliiton tietoon: joka kolmas isä menettää erossa kaiken kontaktin lapsiinsa, joka kolmas on jonkinlaisessa yhteydessä lapsiinsa ja joka kolmas on aktiivinen viikonloppuisä. Lastensa kanssa eläviä eronneita isiä on edelleen varsin vähän.
Parisuhdetta ei hoideta enää naisvetoisesti
Se, että perhe on perussolu, on alettu ottaa koko yhteiskunnassa entistä vakavammin. Perhevalmennukseen on lisätty parisuhdeasiaa. Kouluttajiksi on saatu miespuolisia perheneuvojia.
— Perheneuvonnan asiakkaista on nykyään 42 prosenttia miehiä ja nuoria isiä. Perhe- ja parisuhdeasioita ei enää hoideta ja vaalita äiti- ja naisvetoisesti, toteaa Esko.
Muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton, kuntien ja kirkon yhteistyönä viritetyssä perhekeskushankkeessa on näkökulmaksi otettu ennaltaehkäisy, ei vain korjaava työ.
— Vertaisryhmissä puolisot pääsevät näkemään, etteivät he ole ainoita, joilla on ongelmia ja ettei avioero ole ainoa vaihtoehto. Arvioiden mukaan puolet eroista ei ole välttämättömiä. Yksi kolmesta huomaa, ettei puoliso vaihtamalla parane.
Suurimmillaan avioeron riski on toisen lapsen syntymän jälkeen. Ehkä siksi, että molempien puolisoiden aika menee lasten hoitamiseen.
— Toivoisin, että lapsiperheessä eron mahdollisuus olisi monen lukon takana — myös uusperheissä ja avoliitoissa, joissa eron riski näyttää olevan kaksinkertainen ensimmäiseen avioliittoon verrattuna, Esko sanoo.
Avioliiton siunaaminen yleistyy
Koko maassa vihittiin viime vuonna 30 800 paria. Heistä vihittiin luterilaisen kaavan mukaan 57 prosenttia. Vantaalla vihkipareja oli kaikkiaan 1 358. Luterilainen pappi vihki heistä 49 prosenttia eli 666 paria.
Avioliitto, joka on solmittu muuten kuin evankelisluterilaisen kirkon käytännön mukaisesti, voidaan pyydettäessä siunata. Koko maassa siunattiin viime vuonna 885 avioliittoa. Vantaalla siunauksia oli 37. Vuoden 2007 vastaavat luvut ovat 800 ja 34.
Avioliiton siunaaminen muistuttaa pitkälti kirkollista vihkimistä, mutta sen kaavassa ei ole mukana esimerkiksi sormusrukousta eikä sormuslupauksia. Avioliiton siunaaminen ei ole juridinen tapahtuma.
Jaa tämä artikkeli: