Perinteiset rippileirit säilyttäneet suosionsa
Puolen vuoden rippikoulujakso huipentuu useimmilla perinteiseen kesäleiriin, keroo kasvatustyön pastori Marko Autio.
”Vaikuttaa siltä, että erilaisten harrasterippikoulujen suosio on melko laimeaa. Lapin vaellusripareita, saaristoripareita ja jopa pyöräilyripareita on vuosien mittaan järjestetty, mutta valtaosa nuorista valitsee perinteisen rippikoulun”, Autio summaa.
Rippikoulut koskettavat tuhansia espoolaisia, kun lukuun lasketaan rippikoulaisten lisäksi heidän perheensä ja sukulaisensa, seurakuntien työntekijät ja leirien vapaaehtoisväki. Isosia tarvitaan vuosittain yli 500, joista osa on leiri-isäntiä tai -emäntiä, täysi-ikäisiä isosten tukijoita.
Kausityöntekijöiden ja vapaaehtoisten saaminen rippikoulutoimintaan mukaan on ollut Aution mukaan Espoossa melko vaivatonta.
”Seurakunnat rekrytoivat kausityöntekijöitä yhteistyössä loka-marraskuussa. Espoolla tai pääkaupunkiseudulla on vetovoimaa; hakijoita on ollut runsaasti.”
Espoon seurakunnat järjestävät noin sata rippikoulua vuosittain. Noin kymmenen niistä on kaupunkiripareita , joihin ei liity pitkää leirijaksoa.
Leireistä osa pidetään talviaikaan, lähinnä hiihtolomaviikolla.”Velskolan, Hvittorpin ja Hilan leirikeskukset ovat kesäisin erittäin ahkerassa käytössä. Ne eivät silti riitä - kolmisenkymmentä leiriä pystymme pitämään omissa tiloissamme, mutta noin 50 leiriä järjestämme eri puolilta Suomea vuokraamissamme muiden seurakuntien, järjestöjen, opistojen ja yksityisten toimijoiden tiloissa”, Autio sanoo.
Jaa tämä artikkeli: