Personal Pastor: Soi kunniaksi Luojan?
Jos ei ole urku- tai kuoromusiikin ystävä, saattaa seurakuntien musiikkitarjonta epäilemään Jumalan hyvää tahtoa.
Arvoisa Personal Pastor™!
Haluaisin syventää kristillistä vakaumustani sitä vastaavalla musiikilla, mutten ole virsi- tai urkumusiikkimiehiä. Lukuisista yrityksistä huolimatta en ole löytänyt laadukasta vaihtoehtoa. Voisitko neuvoa minua kristillisten sulosävelten äärelle?
Harmoniaa etsimässä, Tikkurila
Oiva kysymys!
Luterilainen kirkko on Sanan kirkko. Siksi siellä puhutaan paljon, joskus aivan liikaakin. Silloin tällöin seurakunniassa saattaa tosin piipahtaa joku taiteellisista kriiseistään lauluja värkännyt tunnetumpi muusikko. Hän valitsee esiintymisen kirkossa, jotta keikkapalkkiosta jäisi tunnetusti halvan tilavuokran jälkeen enemmän oman tai ex-puolisoiden kalliin elämäntavan rahoittamiseen. Lisäksi artistin henkilökohtaiset tilitykset esitysten välissä sopivat talon puhekulttuuriin kuin nenä päähän.
Toinen seurakunnissa ahkerasti keikkailevien artistien katras ovat takavuosien talentti- ja iskelmäkilpailuista lähes unohtumaan päässeet ujeltajat. Heidän äänitteidensä murskakritiikki ja heikot myyntiluvut ovat saaneet heidät melkein palaamaan rehellisiin päivätöihin. Viimeisenä taiteellisena oljenkortenaan nämä elämäntapa-artistit ovat kuitenkin pantattuaan talonsa, saaneet tehtyä hengellisen levyn ja päässeet kirkkokiertueelle. Muiden lähes unohtamille esiintyjille kirkon estradit edustavat pelastusta ja uuden elämän toivoa.
Kolmas porukka ovat niin sanotut gospel-artistit. Suomi-gospeliksi kutsutun puuhastelun laatu on omiaan herättämään epäilyksiä Jumalan kaikkivaltiudesta. Sanoituksissa rehottavat raamatunlauseiden yletön viljely sekä ähäkutti-tyyppinen sormi pystyssä -opettaminen. Sävellyksistä ei löydy omaperäisyyttä ja keskivertopunkkarin soittotaidolla pääsee tässä tyylilajissa pitkälle. Kaikki tässä musiikin lajityypissä talenttia osoittavat pyrkivätkin mitä pikaisimmin pois kirkon piiristä laajemmille markkinoille.
Tämän jälkeen ei ole ihme, että yhä useampi kirkon piirissä toimiva ilmoittaa hengelliseksi viitekehyksekseen Hiljaisuuden liikkeen. Kukapa haluaisi huvikseen altistua melusaasteelle? Lähimmäisen kärsimykseen samaistuminenkaan ei pyhitä näin mittavan kärsimyksen maljan pohjaan nauttimista.
Hitto soikoon, en voi auttaa enempää...
Jaa tämä artikkeli: