Uusi näkökulma. Queer-teologiaa tutkivan Nina Järviön mukaan lähimmäisenrakkaus pakottaa kristityt puhumaan sorretuista, kuten naisista ja homoista.
Pervoa teologiaa
Queer-teologia hylkää perinteiset sukupuolen ja seksuaalisuuden määritelmät, kertoo väitöstutkija Nina Järviö.
Teksti Tuija Pyhäranta
Kuva Esko Jämsä
Jumala määrittelee itsensä Raamatussa avoimesti: ”Minä olen se, joka minä olen”, mutta meillä Jumalan kuvilla on ollut tapana määritellä itsemme rajatummin.
Olemme miehiä, naisia, homoja ja heteroja. Viime aikoina myös intersukupuolisia, transsukupuolisia, muunsukupuolisia, aseksuaaleja, bi-seksuaaleja, cis-sukupuolisia ja niin edelleen.
Mutta jos Jumalakaan ei mahdu ahtaisiin lokeroihin, miten ihmiset mahtuisivat? Sitä kysyvät queer-teologit.
– Jumala on queer-teologeille tosi iso kysymysmerkki, liian vaikea kysymys. Tämä outo, liikkuva ja määrittämätön Jumala on ihmiskuvan pohja, kertoo väitöstutkija Nina Järviö Helsingin yliopistosta.
Queer, suomeksi hintti, outo tai pervo, oli alkujaan haukkumasana, jolla pilkattiin yhdysvaltalaisia sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustajia. 1990-luvun taitteessa vähemmistöt omivat sanan omaan käyttöönsä, ja pian sitä alettiin käyttää myös akateemisessa keskustelussa.
Syntyi queer-teoria. Se kyseenalaistaa sukupuolen ja seksuaalisuuden pysyvän identiteettiluonteen ja tiukkarajaisen määrittelyn. Teorian mukaan käsityksemme sukupuolesta ja seksuaalisuudesta syntyvät ja vahvistuvat kulttuurissa toistojen kautta, ja muuttuvat hitaasti.
Queer-teologia syntyi queer-teorian pohjalta katolisen kirkon piirissä. Sen argumentointi alkaa oudosta Jumalasta. Kysyminen ja kyseenalaistaminen ovat Nina Järviön mukaan queer-teologian keskeisintä ainesta.
– Emme tiedä, mitä Jumala on tai mitä Jumala haluaa. Siksi sitä pitää kysyä jatkuvasti uudestaan, Järviö sanoo.
– Vaikka luterilaisuudessa ajatellaan, että Raamattu on uskon kulmakivi, niin eihän se tarkoita, että tietäisimme, mitä se sanoo. Raamattua luetaan ja tulkitaan jatkuvasti uudestaan.
Queer-teologian näkökulmasta valmiita vastauksia sukupuolta ja seksuaalisuutta käsitteleviin ajankohtaisiin kysymyksiin ei voi etsiä Raamatusta, jonka nuorimmatkin kirjat ovat lähes 2000 vuotta vanhoja, koska käsityksemme esimerkiksi siitä, mitä on olla nainen, on muuttunut parissa vuosituhannessa merkittävästi.
Homoseksuaalisuutta Raamatussa ei sanana mainita, sillä kirjoittajat eivät tunteneet käsitettä. Nykyaikainen jako homo- ja heteroseksuaaleihin muotoutui vasta 1800-luvun jälkipuolella. Siksi suorien vastauksien etsiminen Raamatusta homoutta koskeviin kysymyksiin on queer-teologian näkökulmasta mieletöntä.
Yritetty sitä silti on.
Gradussaan Nina Järviö analysoi Suomen ja Ruotsin kirkkojen homoseksuaalisuutta käsitteleviä lausuntoja vuosina 1950–2010. Tutkimuksessa selvisi, että Raamattu on ollut keskustelussa jatkuvasti tärkeä rooli, mutta se, miten Raamattuun viitataan, on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä radikaalisti.
Aineiston varhaisimmissa teksteissä Raamatun kielteinen kanta homoseksuaalisuuteen oli niin selvä, etteivät kirjoittajat vaivautuneet edes tarkentamaan, missä kohdin Raamattua se tulee ilmi. 1970-luvulla keskustelu tiivistyi muutamaan raamatunjakeeseen ja niiden tulkintaan.
Viime aikoina keskusteluun on tullut mukaan sävy, jota Järviö kutsuu queer-teologiseksi.
– 2000-luvulla on ryhdytty tekemään eroa Raamatun ydinajatusten ja muun välille. Puhutaan sellaisista kristinuskon perusteista, kuten pelastusopista ja kolminaisuudesta, että jos niihin ei usko, niin sitten ei ehkä ole kristitty, Järviö sanoo.
Kaikki muu, kuten sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset, ovat alttiita jatkuville uudelleentulkinnoilla. Toisaalta kaikki, mitä voidaan tulkita uudestaan, on altista myös sille, että tulkinnoista ollaan eri mieltä. Järviö ei pidä sitä ongelmana.
– Ruotsin kirkossa sanotaan enhet i mångfald, ykseys moninaisuudessa. Kristinusko on ristiriitaista ja monimutkaista, eikä sitä tarvitse väkisin tehdä yksiselitteiseksi.
Aktivismi ja tutkimus kietoutuvat queer-ajattelussa toisiinsa. Myös Nina Järviö ajattelee tekevänsä molempia. Tutkimus on hänelle yksi aktivismin muoto.
– Queer-ajattelu kyseenalaistaa perustavanlaatuisia käsityksiä siitä, mitä on olla ihminen. Siksi se on jo itsessään poliittinen teko.
– Olen tietoisesti valinnut tutkivani seksuaalivähemmistöihin ja sukupuoleen liittyviä kysymyksiä, koska haluan herättää näistä aiheista keskustelua, hän perustelee.
Järviön mielestä tutkijan ja aktivistin roolit eivät sulje toisiaan pois, kunhan aktivismi ohjaa vain tutkimusaiheen valintaa, ei tutkimuksen tekoa.
Mutta jos queer-teologit ajattelevat, ettei sukupuolella ja seksuaalisuudella ei ole kristinuskon ydinkysymysten kannalta mitään merkitystä, mihin keskustelua tarvitaan?
– Voihan sen noinkin vääntää, Järviö naurahtaa.
Hän kuitenkin huomauttaa, että vaikka sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuminen eivät ole queer-teologien mukaan kristinuskon ydintä, rakkaus on.
– Lähimmäisenrakkaus pakottaa kristityt puhumaan sorretuista. Emme puhu homoista tai naisista siksi, että heillä on tietty seksuaalisuus tai sukupuoli, vaan siksi, että heitä sorretaan.
Jaa tämä artikkeli: