Illusia (Henna Karekari) opettaa luottamusta elämään.

Pessi ja illusia kaupunkimetsässä

Tikkurilan teatteri- ja sirkuskoulun oppilaat tekivät klassikkosadusta modernin version.

14.01.2010 12:16
Eila Jaatinen

Kun Yrjö Kokko kirjoitti vuonna 1944 sodan keskellä aikuisten sadun peikkopojan ja keijukaisen ystävyydestä, hän tuskin oletti sille loistavaa tulevaisuutta. Suomalaiset kuitenkin rakastuivat Pessiin ja Illusiaan. Siitä on tehty näyttämösovituksiakin ainakin kymmenen, joista Tikkurilan teatteri- ja sirkuskoulun oppilaat esittävät yhden tammikuun pimeiden iltojen iloksi.

— Näytelmä on teatterikoulun perusopetuksen päättötyö, kertoo esityksen ohjaaja Anu Myllyniemi.

Viisi vuotta opiskelleessa ryhmässä on noin kymmenen henkeä, joille kaikille on saatu monipuoliset ja vaativat roolit: on käki, pöllö, pihlaja, piisami, sotilaita, päivänko- rentoja, hiiriä ja sammakoita — ja tietysti peikko ja keiju.

Lavastukset kierrätysainesta

Dramaturgia on Annika Eräpuron ja Heini Tolan. Yrjö Kokon kuvaama synkkä metsä on esityksessä muutettu kaupunkimetsäksi, joka on haavoittunut mutta kasvukelpoinen. Lavastuksena toimii kierrätysmateriaali autonrenkaista katkenneisiin oksiin ja vanhoihin vaatteisiin.
Näyttämölle on rakennettu nukkavieru versio metsän suloudesta, sodan ja ihmisen välinpitämättömyyden runtelema miljöö, jossa lapset saavat kasvaa. Onko tämä lastennäytelmä?

— Teemme esityksiä kaikenikäisille, sanoo Anu Myllyniemi.

— Lapset ja aikuiset ottavat kummatkin irti mitä saavat. Esitystä ei suositella alle neljävuotiaille.

Pessi ja Illusia on satu keijukaisesta, joka karkaa kotoaan sateenkaarelta ja kadottaa siipensä. Hän tutustuu Pessi-peikkoon, joka on hiukan hössöttävä ja kaikesta huolissaan. Keiju opettaa peikolle luottamusta elämään ja kasvuun. Tämä puolestaan tutustuttaa keijun ihmisen elämään ja metsän asukkaisiin.

Tarinan loppua kohti Pessi oppii, että elämään kuulu arjen ja vaivan lisäksi kauneus ja mielikuvitus — ja Illusia huomaa, että siivetönkin voi käyttää käsiään elämän rakentami- seksi ja kauneuden luomiseksi.

Kalliit siivet

Illusia-keijua esitti ensi-illassa Emma Söderholm, joka vuorottelee roolissa Henna Karekarin kanssa. Pessinä oli Mirjam Wallin. Ryhmän ainoa poika, mahtavaa ristilukkia näyttelevä Markus Ukkola, sai vakuuttavuudellaan todellista jännitystä aikaan.

Ihmisen elämä on vaarallista, ja myös metsä ja luonto joutuvat uhkien kohteeksi. Kuolema tulee suoraan katsojien silmien eteen päivänkorentojen tanssin päättyessä raatoina makaaviin hyönteisiin. Sota ja nälkä, pula ja elämän rajallisuus — siinä on pohdittavaa perheen pienimmille yhdessä aikuisten kanssa.

Esityksen rytmi etsi vielä ensi-illassa vakiintumistaan, mutta nuoret näyttelivät antaumuksella.

Lavasteet, joiden suunnittelussa ja toteuttamisessa koko työryhmä on ollut mukana, ovat halpoja ja epäsovinnaisia.
— Ainoastaan Illusian siivet olivat kalliit, huokaa jokapaikanhöylänä toimiva ohjaaja Myllyniemi.
Kun Illusia huutaa sydäntäsärkevästi varastettujen siipiensä takia, pelkää ohjaaja, että ne särkyvät tai katoavat ihan oikeasti.
Nuoret tarvitsevat niin siivet kuin kädetkin.

Pessi ja illusia 31.1. asti Tikkurilan teatterissa Vernissassa (Tikkurilantie 36). lisätietoja www.tikkurilanteatteri.fi.

Kirkko ja kaupunki

Pessi ja illusia kaupunkimetsässä

Pessi ja illusia kaupunkimetsässä

Löydä lisää näkökulmia