Surun tulkki. - Tämä minun oli pakko tehdä, sanoo laulaja-säveltäjä Petri Laaksonen uudesta levystään In Memoriam - Elät aina minussa. Kuva: Sirpa Päivinen
Petri Laaksonen laulaa rakkauslauluja rajan taakse
Petri Laaksonen löysi laulamisen ilon uudelleen surun vuosien jälkeen.
Laulaja, lauluntekijä Petri Laaksonen julkaisee näinä päivinä uuden levynsä In Memoriam – Elät aina minussa, ja lähtee samalla yli kuukauden mittaiselle kirkkokonserttikiertueelle 27 paikkakunnalle pitkin Suomea.
Kolmekymmentä vuotta ahkerasti säveltäneen muusikon edellisestä levystä on kulunut jo viisi vuotta. Hiljaisten vuosien selitys löytyy uudesta levystä ja sen nimestä: Laaksonen menetti keväällä 2012 rakkaan äitinsä Sirkka-Liisan monen vuoden ankaran syöpätaistelun jälkeen. Seuraavana talvena hänen pikkuveljensä Mika menehtyi alkoholin ja masennuksen seurauksena.
Äidin ja veljen muistolle omistetun levyn saatekirjeessä Petri Laaksonen kirjoittaa: "Raskasta oli kantaa äitiä haudan lepoon, mutta sinun arkkusi, Mika, oli minulle turhankin painava."
– Kuolemantapausten jälkeen menetin inspiraation laulujen tekemiseen. Tuntui kuin luovuus olisi mennyt tukkoon, Laaksonen kertoo.
Omat viisikymppisetkin samana vuonna menivät häneltä hiljaa ohi, sillä juhlatunnelmaa ei ollut.
"Olin läsnä, kun äiti lähti"
Läheinen, lämmin suhde äitiin näkyy Petri Laaksosen kotona: siellä on paljon kuvia kauniista äidistä eri-ikäisenä, ja muistopöydällä lepää äidin huivi. Sitä äiti käytti viimeisinä aikoinaan sairaalassa, kun halusi vielä syövän kuihduttamanakin kaunistautua.
– Äiti oli tavallinen pankkivirkailija, mutta hän oli myös lahjakas harrastajanäyttelijä ja -lausuja. Ja hän oli poikkeuksellisen valoisa ja ihastuttava ihminen ja omassa yhteisössään rakastettu, Laaksonen kertoo.
– Jotakin kertoo, että hänen hautajaisiinsa tuli peräti 360 ihmistä.
Uuden levyn nimikkokappale, instrumentaali In Memoriam, sai syntynsä jo ennen äidin kuolemaa. Se oli äidin tilauskappale omiin hautajaisiinsa, tai lähtöjuhlaan, kuten hän sitä kutsui. Karjalaissyntyinen äiti itse hahmotteli, että se voisi alkaa Jo Karjalan kunnailla -laulun sävelin ja lähteä soljumaan siitä eteenpäin.
Petri Laaksonen sai kappaleen tehtyä vajaata viikkoa ennen äitinsä hautajaisia ja soitti sen itse kirkossa. Levyllä hän on saanut seurakseen Prahan sinfoniaorkesterin muhkeat jouset.
– Sain viettää äitini seurassa hänen viimeiset päivänsä ja tuntinsa, ja olin läsnä kun hän lähti. Silloin minulle kirkastui, kuinka tärkeää on, ettei kuolevan tarvitse olla yksin, Petri Laaksonen muistelee.
Tästä kokemuksesta hän sai myös idean järjestää Sauvon ja Paimion kirkoissa äidilleen muistokonsertit, joiden tuoton hän lahjoitti saattohoidon tukemiseen kotiseudullaan. Nyt noilla rahoilla on koulutettu paikallinen ryhmä vapaaehtoisia, jotka kulkevat kuolevien rinnalla.
Muistolaulut avasivat sävelvirran
Mika-veljen kuolema seuraavana talvena synnytti laulun Kyyhkysenmieli. Se kertoo maailman kovuuteen ja kylmyyteen murskaantuneen herkän miehen tarinan: "Kevään siivillä taivaalle nousit, kesän kauneimman pilvissä sousit, syksyn viimoja siipesi kestäneet ei, talvi voimasi viimeiset vei".
Äidille ja veljelle sävelletyt muistolaulut avasivat vähitellen sävelten vuon. Sama suru, joka ensin tuntui vaientavan lauluniekan, synnyttikin ajan saatossa levyllisen uutta musiikkia.
– Alussa minulla oli murhe ja suru, ja lauluissa tummat sävyt, mutta levyn kokonaisuus on sittenkin valoisa. En sanoisi näitä lauluiksi kuolemasta vaan rakkauden lauluiksi siitä, mitä olen kokenut ja saanut äidiltäni ja veljeltäni, Petri Laaksonen sanoo.
– Minulle kävi niin kuin monelle: vasta heidän mentyään pois ymmärsin, kuinka paljon heitä rakastin. Tämä on levy, joka minun oli pakko tehdä.
Laulujen tekemisen myötä laulajassa itsessään tapahtui vähitellen muutos, ja hän heräsi uudelleen elämään.
– Pikku hiljaa oivalsin, etteivät äiti ja velikään haluaisi minun jäävän murheen alhoon. Tehtäväni on viedä näiden laulujen myötä lohtua ja lämpöä kuulijoille. Tällaiset kokemukset kun ovat elämän ydintä, ja useimmat meistä joutuvat ennemmin tai myöhemmin kohtaamaan samantapaisia tunteita.
Levyllä on myös uudet versiot neljästä vanhemmasta kappaleesta, jotka ovat jo pitkään sanoittaneet jäähyväisiä ja surua: Ota hänet vastaan, Hyvää matkaa, Anna minun mennä sekä Täällä Pohjantähden alla.
Petri Laaksosen äiti oli evakko, ja jo viime keväänä Laaksonen päätti, että osa konserttien tuotoista lahjoitetaan äidin muiston hengessä Jordaniassa olevien syyrialaisten pakolaisnuorten elinolojen kohentamiseen Kirkon Ulkomaanavun kautta.
– Enpä silloin vielä aavistanut, kuinka ajankohtaiseksi aihe tulee konserttikiertueen aikaan, Laaksonen päivittelee.
Äiti, aikanaan odotit pikkuveljeäni Mikaa yhdeksän kuukautta. Yhtä monta kuukautta kesti, kun jo sait hänet luoksesi taivaaseen. Se oli minulle kova paikka. Lamaannus ja murhe oli totaalinen, ja melkeinpä tunsin itsenikin kuolleeksi."
– Petri Laaksosen kirjeestä kuolleelle äidilleen
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kirkkotaiteen Engel-palkinto Petri Laaksoselle
AjankohtaistaLaulaja-säveltäjä toivoo avointa keskustelua siitä, millaisia musiikkifestivaaleja kirkon on mielekästä rahoittaa.