Pettynyt
Olen ollut kirkon jäsen lapsesta saakka. Kotonani pidettiin kinkereitä. Olin myös pyhäkoulussa, josta minulla on hyvät muistot.
Lapseni olen kasvattanut liki yksin. Heistä on tullut vastuullisia kansalaisia. Olen maksanut kirkollisveroa yli 35 vuotta. Enpä maksa enää.
Tyttäreni olivat seurakunnan päiväkerhossa. Se maksoi. Rippileiri maksoi. Jos tarvitsi virkatodistuksen, se maksoi.
Lopullinen eropäätös syntyi, kun vanhin tyttäreni soitti minulle, ettei hänen toista lastaan kasteta, koska kummeista vain yksi kuului kirkkoon. Kertoi, ettei hän voi teennäisesti pyytää vielä sellaista henkilöä, joka kuuluisi. Kummit, jotka lapselle oli valittu, rakastavat lasta ja tuntevat velvoitteet.
Pitäisikö kummin liittyä kirkkoon? Sittenkö kaste on siunattu lapselle? Eikö jokaisella lapsella ole oikeus Herran huoneeseen?
Eihän tätä rataa kohta ole kirkkoon kuuluvia. Mitäs sitten?
Myös tyttäreni perhe erosi kirkosta tämän asian vuoksi. Pitäisikö jotain tehdä? Kirkkolaki on pikkuisen vanhoillinen.
Syntymä on ihana asia. Vanhemmat rakastavat lastaan. Lapsi saa joka tapauksessa nimen, ja tilaisuus tulee olemaan yhtä lämmin ja rakas tapahtuma kuin kaste.
Haluaisin keskustelua. Lapsen kastamisen pitäisi olla mahdollista, kun vanhemmat ja yksi kummi kuuluvat kirkkoon. Tai vain vanhemmat.
Jaa tämä artikkeli: