null Peukalo voi olla keskellä kämmentä, Jarkko S. Tuusvuori!

Peukalo voi olla keskellä kämmentä, Jarkko S. Tuusvuori!

Filosofi Jarkko S. Tuusvuori kehottaa kirjoittamaan käsin.

Ihmiskäsi on ainutlaatuinen. Eläimillä ei ole yhtä käteviä käpäliä.

– Joillakin eläinlajeilla on hyvin saman sorttisia, vahvoja ja tarkkoja käsiä. Ihmiskäden monipuolisuus johtuu osaksi elämänmuodosta, joka on vaatinut sitä. Kätevyyden puute voi taas johtua sairaudesta, vammasta tai iästä, tai siitä, että kulttuurista katoaa monipuolinen käden käyttö.

Ihmisiä on kahdenlaisia: aivotyöläisiä ja käsillä tekijöitä.

– Käsillä tekeminen on muovannut meille ne hienot aivot. Se, että ihmiset tekevät erilaisia töitä, ei juonnu aivo- vaan luokkaeroista.

Kättely on ikivanha tapa.

– Siltä näyttäisi. 1600-luvun Euroopan tapaintarkkailijoista kätteleminen alkoi kuitenkin tuntua rahvaanomaiselta ja vaaralliselta lähentelyltä. Kättely palasi takaisin muotiin yhteiskunnan kansanvaltaistumisen myötä 1800-luvulla. Tervehdyseleeseen yhdistyi vala-, sopimis- ja kaupanhierontaperinteitä.

Joillain nyt vaan on peukalo keskellä kämmentä.

– Jos leimautuu tumpeloksi, pääsee piiloon oman poropeukalon suojiin. Aikaakin säästyy, kun ei tarvitse altistua, kokeilla eikä opetella. Silti vaikkapa työväenopistojen kurssit todistavat, että tekemällä oppii vanhanakin, kunhan toiminta on mielekästä ja sille on aikaa, tilaa ja rauhaa.

Miehillä ja pojilla on voimakkaammat käsivarret kuin naisilla ja tytöillä.

– Sukupuoli ilmenee yleensä myös käsistä. Mutta mihin pallonheittokokeiden tuloksia käytetään? Osaammeko yhdistellä niitä selittäviä tekijöitä ja verrata yläraajan lihasten eroja siihen, miten eri lailla tyttöjä ja poikia kannustetaan käyttäytymään?

Vasenkätiset ovat luovempia kuin oikeakätiset.

– Kaksikätinen ote lumikolasta kumoaa väitteen. Joissakin urheilulajeissa vasurit saavat kyllä kilpailuetua: heidän liikkeensä saattavat yllättää.

Raamattu vilisee käsiä.

– Kuinkas muuten. Käsi edustaa mahtia, voimaa, väkivaltaa, turvaa ja kyvykkyyttä. Käsikielikuvista pysäyttävimpiä kohtia ovat minusta ne, joissa käsi on käsi. Siinä missä vanhatestamentillinen käsi on kuin juutalaisen oikeudenmukaisuus- ja tasa-arvoperinteen kannatin, Uudessa testamentissa Jeesuksen koskettamiset merkitsevät erojen ja etäisyyksien raukeamista ja yhteyksien vahvistamista.

Vanhat kädet vapisevat.

– Mitäs pienistä! Charmi ratkaisee. Sitä paitsi kaikenikäisten kädet väpäjävät välillä. Kiihkeissä tilanteissa vakaus katoaa.

Pian kukaan ei enää kirjoita käsin, koska se on vanhanaikaista.

– Ja ties mitä siitä seuraa. Käsin kirjoittaminen edistää tutkitusti oppimista. Se laittaa aivoihin vauhtia eri lailla kuin koneitten näpelöinti. Paitsi taltioimista, se on piirtämistä, tilan hahmottamista, sommittelemista. Kännykän tai tabletin kutsuminen nykylapsille luonnolliseksi oppimisvälineeksi on uskomattoman paksu väite. Siinä haiskahtaa halu ratkoa kasvatuspulmia teknologialla ja bisneksellä.


Martin Panelius, Risto Santti ja Jarkko S. Tuusvuori: Käsikirja. Teos 2013.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.