Kattona taivas. – Seuraan paikaltani auringon kiertoa, Temppeliaukion kirkossa soittava Olivier Wu sanoo. Kupolissa kulkeva kuparilanka muistuttaa häntä taivaasta.
Pianomaratoonari
Olivier Wu on Helsingin suosituimpia muusikkoja, mutta vain harva tietää sen.
Teksti Saila Keskiaho
Kuva Sirpa Päivinen
Kuukaudessa Wulla on siis karkeasti laskien noin 14 000 turistikuulijaa, kenties enemmänkin. Se on noin kolmannes Madonnan elokuisen keikan kuulijamäärästä. Ei huonosti klassisen musiikin kentällä.
Maailmanluokassakin Olivier Wun kesäviikkojen suoritukset ovat harvinaislaatuisia. Nelituntista konserttia voi verrata maratonin juoksemiseen. Kuten kestävyysjuoksussa, myös Wun työssä jaksottaminen on kaiken pohja.
– Olen alkanut pitää tunnin tauon. Lisäksi käyn iltapäivällä usein nukkumassa varttitunnin.
Kesän soittolistan koostaminen alkaa jo edellisenä syksynä. Tätä kesää Olivier Wu luonnehtii erityisen tärkeäksi, sillä Helsinki juhlii sekä designvuotta että 200 vuottaan pääkaupunkina. Wu onkin valinnut ohjelmistoonsa klassisen musiikin suosituimpia kappaleita: W. A Mozartia , pianoversion Jean Sibeliuksen Finlandiasta , Straussin Tonava kaunoisen . Yhteensä kappaleita on 36.
– Kaikki valitsemani musiikki on hyvin tuttua. Se on haaste, sillä jos soitan jotain väärin, kaikki huomaavat sen.
Ensi kesänä Wu aikoo suunnata jälleen modernimmille vesille, sillä luvassa on muun muassa Arnold Schönbergiä . Kaikkia karheampi linja ei miellytä – eräskin turisti oli palautteessaan sanonut, etteivät Olivier Messiaenin teokset sovi kirkossa soitettavaksi. Wun mielestä se kuitenkin luontuu kirkon arkkitehtuuriin.
Musiikki luo kirkkoon ilmapiiriä, Olivier Wu pohtii työnsä merkitystä.
– Kun alan soittaa, jännittyneet turistit hiljenevät joko kiinnostuksesta tai kunnioituksesta.
Tänä kesänä turistit ovat tosin olleet väsyneempiä ja siten myös hiljaisempia kuin aikaisempina vuosina, koska bussien uusilta parkkipaikoilta on pidempi kävelymatka kirkkoon.
Työrauhaa varjelee myös englanninkielinen kyltti: ÄLÄ puhu pianistille. Aiemmin ihmiset tulivat kyselemään, mitä Wu soittaa, mistä hän on kotoisin, missä on vessa.
Beijingissä syntyneen Olivier Wun, 42, toi Suomeen vuonna 2006 se tavallinen tarina: rakkaus. Ensin tie vei Pietarsaareen, sitten Helsinkiin.
Sibelius-Akatemiassa opiskellut Wu tutustui vapaa-ajallaan Temppeliaukion kirkkoon ja alueen seurakuntaan. Kun kesäpianistin paikka avautui, Wu haki ja sai paikan. Talvisin hän opettaa pianonsoittoa sekä soittaa messuissa, häissä ja hautajaisissa.
Olivier Wun etunimi ei kuulosta perikiinalaiselta. Sen juuret ovat osittain katolisessa perhetaustassa.
– Mutta se oli tavallaan salaisuus, Wu lisää.
Mao Zedongin aloittama Kiinan kulttuurivallanku-
mous 1960- ja 1970-luvuilla pakotti pitämään kristillisen uskon piilossa.
Olivier Wu kääntyi luterilaiseksi ystävien vaikutuksesta.
– En silti koe olevani rajoittunut vain yhteen kirkkoon. Arvostan yhä katolista kirkkoa.
Suomen opiskelu vie suuren osan Olivier Wun päivistä. Käytännön suomi onnistuu jo: minä syön, mitä tapahtuu, kysy oppaalta.
– Kielen puhuminen on vaikeaa, kielioppi ei, toisin kuin monet sanovat. Minulle suurin haaste on oppia puhumaan vapaasti, hän toteaa.
– On pakko osata suomea, jos täällä aikoo ansaita elantonsa.
Sitä Olivier Wu haluaa tehdä jatkossakin. Beijingissä voi vierailla, mutta vaimo, viime vuonna syntynyt poika ja koko elämä ovat Helsingissä.
– Beijingissä on liian äänekästä. Suurissa kaupungeissa olen kiihtyneessä tilassa. Siellä lähes kadottaa itsensä. Täällä voin keskittyä musiikkiin.
Olivier Wu soittaa pianomusiikkia vierailijoille Temppeliaukion kirkossa, Lutherinkatu 3, maanantaista perjantaihin kello 10–12 ja
kello 13–15 elokuun loppuun asti.
Jaa tämä artikkeli: