Pieneen palaan maata mahtuu koko elämä
Sanni Seppo on saanut palstaviljelyn elinkautisen. ”Siitä on yli 20 vuotta, kun ystäväni houkutteli minut mukaan. Olin sitä mieltä, että on ihan hullua viljellä kaupungissa mitään. Epäilin, ettei maa ole puhdastakaan. Hurahdin kuitenkin nopeasti” Seppo kertoo. ”Huvittavan innoissani tungin pieneen tilaan mahdollisimman monta lajia.”
Seppo on valokuvannut ja haastatellut palstanpitäjiä pääkaupunkiseudulla kirjaansa Palsta. ”Viljelypalsta on erikoinen, intiimi tila, jossa on näkymättömät seinät. Kun sinne menee kuvaamaan ja ihmisiä jututtamaan, on kuin menisi heidän luokseen kylään”, hän sanoo.
Kirjan haastatteluista ilmenee, miten monella tavalla viljely tuo iloa ja tarkoitusta elämään.
Kaikenlaisia viherpeukaloita
Sanni Seppo sanoo, että palstaviljelijät ovat luonnollisen tasa-arvoisia. ”Yhteiskunnallisella asemalla ei ole mitään merkitystä, on vain palstanaapureita. Esimerkiksi työtön, jolla on aikaa autella ikääntynyttä naapuriaan raskaissa maankääntöpuuhissa, on palstalla kultaakin kalliimpi kaveri”.
Palsta-kirjassa 17-vuotias tyttö kertoo, kuinka hän jäi ilman opiskelu- tai työpaikkaa ja tunsi itsensä yhteiskunnan kulueräksi ja ongelmaksi. Hänellä oli aikaa hoitaa viljelmiään.”Kesä oli kuuma ja kuiva. Se teki minut iloiseksi, kukat ja kurkut tarvitsivat minua”, tyttö sanoo.
Maahanmuuttaja kätki multaan aluksi oman kotimaansa siemeniä, joista täällä kasvoi kummallisen näköisiä. ”Ymmärsin että ne ovat vieraalla maalla. Minun kotimaassani maa on lämmin ja antelias. Tämä maa on erilainen. Kun tutustuin tähän maahan, aloin oppia ymmärtämään myös ihmisiä, jotka asuvat tässä maassa”, hän kertoo.
Yhteiset riemut ja riesat
Kullakin viljelyalueella on oma luonteensa ja jokainen palsta on erilainen. Yksi perustaa perunamaan, toinen kylvää ruutunsa täyteen kesäkukkia ja kolmas yrttejä. Harrastuksen hyvät puolet jaetaan muiden kanssa; taimia ja vinkkejä vaihdetaan ja naapurin palstaa kastellaan lomareissun aikana. ”Palstaviljely on parhaimmillaan hyvin opettavaista”, Sanni Seppo sanoo.
Viljelijöillä on myös yhteiset pulmat. Eräskin pavunviljelijä joutui taistelemaan sadostaan fasaaniperheen kanssa. Jänikset, myyrät ja hyönteiset tekevät tuhojaan.
Satokaudella parhaat herkut saattavat houkuttaa myös kaksijalkaisia kuokkavieraita. ”Monilla alueilla viljelijät järjestävät vahtivuoroja. Yölliset tarinatuokiot pienen grillin äärellä ovat hienoja elämyksiä”, Seppo sanoo.
Salkopapuja ja sammakoita
Sanni Seppo on viljellyt monenlaisia kasveja. ”Oman maan porkkanat ovat tosi herkullisia. Viljelen nykyään myös sellaista, mitä ei kaupasta saa, kuten salko-, vaha- ja pensaspapuja.”
Hän sanoo, että vaikka oman ruoan tuottaminen on mukavaa, se ei ole palstaviljelyssä tärkein asia. ”Sosiaalinen elämä ulkoilmassa on stressaantuneelle lääke joka vaivaan. Tässä harrastuksessa luovuus saa kukkia vapaasti.”
Sepolla on palstallaan aina seuraa; sammakko asettui vuosia sitten asumaan hänen palstalaatikkoonsa, tarvikkeiden säilytystilaan. ”Se lahosi lopulta niille sijoilleen, kun en raaskinut viedä sammakolta kotia.”
Uudessa laatikossa on maapohja ja kurnuttajalle oma kulkukolo. ”Ilokseni sammakko kävi taas taloksi ja toi kaverinkin mukanaan. Kun nostan laatikon kantta oikein varovasti, näen miten ne istuskelevat siellä tyytyväisinä hallaharson päällä”.
Palstaviljelyn hurmaa
Espoon kulttuurikeskuksessa Tapiolassa on sunnuntaihin 22.4. saakka esillä Sanni Sepon valokuvanäyttely Palstaviljelyn hurmaa.
Näyttelyssä voi itsekin työntää kätensä multaan; kevään ensimmäiset siemenet voi kylvää omaan pottiin ja viedä kotiin kasvamaan. Kotona voi valokuvata oman kylvöksensä kasvua ja näillä kuvilla osallistua syksyllä järjestettävään sadonkorjuunäyttelyyn.
Näyttelyssä voi myös kirjoittaa muistilapuille vinkkejä tuholaisten torjumiseksi tai aloittelijan avuksi sekä kertoa, miksi itse viljelee.
Näyttelyyn on vapaa pääsy ja se on avoinna arkisin klo 8-21, lauantaina 9-18 ja sunnuntaina 9-15.
Jaa tämä artikkeli: