Uunituore aviopari Martti ja Katri Salomaa ovat työtovereita. "Tämä on niin kiva työpaikka, että täällä pääsee naimisiin", vihkipappi siteerasi Katria puheessaan. Kuva: Maija Saari
Pienet häät, iso ilo
Jos kihlasormuksessa on kuusi ykköstä, ei kai naimisiin mennessä voi muuta kuin hankkia vihkiajaksi12.12.2012, ja varmemmaksi vakuudeksi vielä kellonajaksi 12. Sen ovat tehneet Olarin seurakunnan työntekijät, ylivahtimestari Martti Salomaa ja lastenohjaaja Katri Mäki, josta tulee rouva Salomaa.
He avioituvat Vihkipäivä-tapahtumassa Iso Omena -kauppakeskuksen Hiljaisuuden kappelissa. Pappina toimii vihkiparin työtoveri, ostoskeskuspastori Juha Virta. Edessä on kuukauden matka Kanarialle.
Vahtimestari Antti Lindell ja vapaaehtoistyönohjaaja Leena Lenkkeri pitävät Vihkipäivää mukavana, hyväntuulisena työpäivänä. Tänä vuonna työkavereiden häät lisäävät iloa.
”Se on oikein työn suolaa”, Lindell sanoo.
”On kunniatehtävä vihkiä heidät. Olin ihan otettu, kun he pyysivät”, Virta jatkaa.
Vihkipäivää vietetään Espoossa toisen kerran. Ensimmäinen oli reilu vuosi sitten, jolloin vihkipäivä oli 11.11.2011. Tänä vuonna toisena vihkipaikkana on Espoon Kuvataiteilijat ry:n Taidelainaamo.
”Siunaus ei katso juhlan kokoa”
Ison Omenan kappeliin astuu enemmän tai vähemmän jännittyneitä pareja. Vihkipareja on kaikkiaan kolmetoista, mutta liukuhihnatunnelma on vältetty. Jokainen pari kokee ainutlaatuisen, kauniin hetken.
Sen näkee katseesta ja olemuksesta: ulos tulee iloisesti ja helpottuneesti hymyileviä ihmisiä. Muutama morsian pyyhkii silmäkulmiaan.
Vihkimisen jälkeen seurakunta tarjoaa halukkaille aamubrunssin tai kakkukahvit. Kappelilla on mahdollista pitää pieni juhla.
”Kirkollinen vihkiminen ja Jumalan siunauksen saaminen ei katso häiden kokoa. Kirkossa voi mennä monella tavalla naimisiin, myös pienesti. Tänne mahtuu 25–30 vierasta”, pastori Juha Virta sanoo.
Iso Omena valittiin paikaksi, koska se on ihmisille tuttu. Paikalle on helppo tulla ja auton saa helposti parkkiin. Silti kappelissa tavoittaa tunnelman, joka kertoo pyhästä.
Kanttori Päivi Hakomäelle häät tuovat piristävän poikkeuksen joululaulusesonkiin.
”Minulta pyydettiin päivän varoitusajalla Dingoa, mutta en ehtinyt löytää nuotteja. Asia ratkesi onnekkaasti, kun parilla oli varatoive.”
Pareja vihitään tai siunataan tasatunnein kello 9–19. Ensimmäiset tulijat ehtivät loppupäiväksi töihin. Pappeja on kolme, kanttoreita neljä.
”Urakka on jaettu, ei tämä mikään mahdoton rumba ole. Kerrankin Espoossa saadaan makua Temppeliaukion kirkon normaalista lauantairytmistä”, Hakomäki naurahtaa.
”Tämä on meidän kahden juttu”
Maistraatissa 24 vuotta sitten vihitty, nyt jo iäkkäämpi pari Helvi ja Seppo Partanen saavat avioliitolleen siunauksen. Seppo Partanen kertoo liittyneensä kirkkoon alkuvuodesta.
”Pari, kolme viikkoa sitten Helvi ehdotti aikaisin lauantaiaamuna, että nyt tehdään tämä. Kyllä se sopii, minä sanoin. Komea hommahan tämä on, saadaan sukulaisetkin tulemaan”, hän sanoo.
Elisa Rukkila ja Mika Salmi avioituvat lähiomaistensa läsnä ollessa. Kumpikaan ei halunnut isoja häitä.
”Mehän tässä lupaudumme toisillemme. Tämä on meidän kahden juttu”, Salmi sanoo.
Nuorella perheellä on varsinainen juhlaviikko. Puolitoista kuukautta vanha tyttövauva saa lauantaina 15.12. kasteen Olarin kirkossa. Hääpäivänä nimi on vielä sukulaisilta varjeltava salaisuus, joka pitää kuiskata: Emilia Anna Susanna Rukkila.
Sami Nykyri ja Marja-Liisa Ojala, tuleva Nykyri, saavat toisensa Taidelainaamossa. Se on yksinkertainen, kaunis ja intiimi tila – juuri sopiva heille. Lasiseinän takana kurkkii muutama ihminen.
”Jo vuosia on ollut selvää, että naimisiin mennään. Ei vain ole tullut päätetyksi, miten, missä ja milloin”, morsian kertoo.
”Halusimme tulla tänne kahdestaan. Tämä on salaisuus. Tilaisuuden jälkeen menemme kahvittelemaan Samin vanhempien luo ja puheluita lähtee joka suuntaan.”
Toimituksen päätteeksi CD-soittimesta kajahtava Toivo Kuulan häämarssi havahduttaa kirjaston asiakkaat.
Jaa tämä artikkeli: