Tupakeittiö ja makuuhuone 37 m2, Malminkartano. Rakennusvuosi 2015. Asukas: nainen, 61, asiakaspalvelija Helsingin kaupungilla. Moderni yksiö Malminkartanossa, Helsingissä. Kuva: Sirpa Päivinen
Pieni asunto ennen ja nyt
Paljonko tilaa ihminen tarvitsee? Arkkitehti Minna Koskinen analysoi uutta ja vanhaa pienasuntoa.
Tyttären muutettua pois kotoa "Armi Asukas" etsi itselleen yksiötä vapailta markkinoilta. Ilmeni, että eniten on tarjolla perheasuntoja tai turhan suuria, 45–60-neliöisiä kaksioita. Uusia yksiöitä ja pienasuntoja kun on alettu Helsingissä toden teolla rakentaa vasta nelisen vuotta sitten.
Viimein Armi löysi Malminkartanosta upouuden 37 neliömetrin kodin, jossa on tupakeittiö ja makuuhuone.
– Asunto on kokonaisuudessaan hyvin toimiva, ja siinä on otettu huomioon nykyiset energia- ja esteettömyysvaatimukset. Kylpyhuone ei vaikuta kohtuuttoman suurelta kuten yleensä yksiöissä, arkkitehti Minna Koskinen luonnehtii Armin asuntoa.
Erillisen makuuhuoneen kapeutta hän tosin ihmettelee: tilaa on vain metrin levyiselle sängylle.
Uusien esteettömyysvaatimusten mukaan kaikkien asuntojen on sovelluttava kaikille. Kodissa täytyy voida elää, vaikka liikuntakyky heikkenisi. Siksi kylpyhuoneessa, eteisessä, keittiössä ja yleensä parvekkeellakin on oltava halkaisijaltaan 1,5-metrinen pyörähdystila pyörätuolia varten. Lisäksi vessanpöntön vieressä pitää olla tila apuhenkilöä varten.
Armin kotona kylpyhuone on piilotettu tyylikkäästi keittiön ja makuuhuoneen taakse. Se ei pompahda esiin.
– Tässä asunnossa keskeistä on iso parveke, jonka ympärille keittiö, oleskelutila ja makuuhuone kerääntyvät. Lasitettu parveke on vedetty sisään. Kasveineen ja huonekaluineen se on selvästi osa asuntoa. Makuuhuoneesta on ikkunakin parvekkeelle.
Yhteistilat tuovat väljyyttä
Erilaisille sisustusratkaisuille ei nykyrakentamisessa ole arkkitehdin mukaan paljon mahdollisuuksia. Valmiina annettuja elementtejä on niin paljon. Suurin osa seinistä on jo varattu ikkunoille, oviaukoille, keittiölle, komeroille. Pitkänomaista tilaa on ylipäätäänkin hankala sisustaa.
Tarvitaan kekseliäisyyttä.
– Asukkaalla on kauniita perintöhuonekaluja, erimittakaavaisia asioita, jotka luovat persoonallisuutta. Nykyisten huonekalujen koko on kasvanut, kun taas vanhat ovat pienempiä, Minna Koskinen erittelee.
– Asukas on myös itse järjestänyt vanhoista kaapeista lisäkeittiötason ja luonut näin melkein u-mallisen keittiön. Samalla on syntynyt mukava ruokailutila.
Keittiöseinämällä on aukot tiskikoneelle ja mikrolle, mutta varsinaista ruuanlaittotilaa on vähän.
Komeroita asunnossa on riittävästi, ja ne on upotettu hyvin rakenteisiin. Paksujen seinien ansiosta ikkunoiden – jotka on sijoitettu seinän ulkoreunaan – alla on myös vankat ikkunalaudat.
Taloyhtiön yhteistiloja ovat varastokomero, pyörävarasto, pesutupa, sauna sekä piha hiekkalaatikoineen ja grilleineen.
– Yhteisöllisyys ei ole pakollista. Jokaisella on paikka pesukoneelle ja tilava parveke pienoispihana. Sisäänkäyntikin on suoraan kadulta, Koskinen sanoo.
Hän jää miettimään, toimisiko asunto useammallekin hengelle. Olotilan sohvassa voisi nukkua ja kesällä yöpyä parvekkeen vanhalla puusohvalla.
Kahdeksan henkeä hellahuoneessa
Työväenkorttelin puutalossa Kirstinkujalla on kuusi rappua ja kussakin niistä kolme asuntoa, kooltaan 18–25 neliötä.
On aamu vuonna 1925. Leskiäiti ja hänen seitsemän lastaan ovat juuri nousseet ylös 18 neliön kodissaan. On laitettava sängyt. Päästä vedettävä parisänky (leveys 100 senttimetriä) työnnetään kasaan ja sen päälle pinotaan vuodevaatteet pulleaksi keoksi. Sivusta vedettävä sohva, jossa kolme pienintä lasta nukkuvat tyynyt kummassakin päädyssä ja jalat vastakkain, työnnetään kokoon ja peitetään puukannella. Kapeista pukkisängyistä toisessa on myös nukuttu jalat vastakkain. Pukkisängyt taitellaan kokoon ja nostetaan eteiseen, vintin rappusille.
Nyt on tilaa huuhtoa kasvot pesukomuutin vadissa ovensuussa. Äiti virittää tulen hellakakluuniin. Aamiaista syödään ikkunan edessä olevan pienen pöydän ääressä, vuorotellen. Keinutuoli nostetaan keskelle lattiaa. Koti on yhtäkkiä valoisan ja tilavan tuntuinen.
Kirstinkujan työväenasunnot, jotka kaupunki rakennutti työntekijöitään varten, olivat aikanaan korkeatasoisia. Oli vesihana, kaatoallas ja sinkitetty tiskipöytä. Uuden liesihella-keksinnön ansiosta ruokaa ei tarvinnut tehdä avotulella kakluunin tulipesässä. Sähkötkin oli vedetty.
Kellarista löytyy aputiloja
Sisäänkäynti asuntoon on yhdessä kulmassa. Viereisessä kulmassa on kakluuni ja vastapäisellä seinällä ikkuna.
– Asunto on muodoltaan neliö. Kiinteitä kalusteita on vähän, niinpä muun tilan voi järjestää vapaasti. Tilan tuntua lisäävät iso, valkopuitteinen ikkuna ja korkeat seinät. Eikä huonekaluja ole monta. Seinät eivät tunnu kaatuvan päälle, vaikka tapetit ovat tummat, Minna Koskinen analysoi entisajan pienkotia.
Asuntoon kuuluu ulkoistettuja aputiloja. Yhteiseen eteiseen voi jättää ulkovaatteet. Rapusta on käynti vinttiin ja kellariin. Vintissä on tilaa vaihtovaatteille ja pyykkinaruille, ja kellarissa on suoja suksille ja kelkoille. Jokaisella huushollilla on kellarissa myös oma puuliiteri, perunakellari ja huussikomero. Kaupunki huolehtii käymäläjätteiden tyhjentämisestä ja kierrättämisestä pelloille lannoitteeksi.
Pihalla on pesutupa. Kylpemässä käydään yleisissä saunoissa.
– Yhteistiloista tulee ainakin kolmannes lisää pinta-alaa asuntoon. Välttämättömät yhteistilat luovat yhteisöllisyyttä ja turvaa, Koskinen toteaa kaipaavaan sävyyn.
Itse hän asuu poikansa kanssa 42 neliön asunnossa 1940-luvun kerrostalossa Kalliossa.
Vapaa-ajan tarvikkeet vievät tilaa
Nykyiset pienasunnot ovat huomattavasti isompia kuin ennen ja niiden tavaramäärä moninkertainen.
– Tilaa tarvitaan, koska vapaa-aika ja sen vaatimien tarvikkeiden määrä on kasvanut, arkkitehti Minna Koskinen sanoo.
– Mutta pienasuntojen buumi on ehkä tulossa. Kaivataan taas pientä, hallittavissa olevaa tilaa. Kodit ovat myös tyhjempiä kuin ennen, tai tavarat piilotetaan kaappeihin.
Myös Malminkartanon Armi Asukas aikoo vähentää tavaroitaan, kunhan ehtii ne setviä.
Työväenasuntomuseo on auki vielä tämän viikon ke–su klo 11–17.
Jaa tämä artikkeli: