Pieni oodi epäilykselle
Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Mutta virkamies pyysi: ”Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.
Joh. 4:48–49
Yksi Lutherin uudistuksista ja pyrkimyksistä oli, että jokainen saisi lukea Raamattua omalla kielellään. ”Eivät tavalliset ihmiset voi ymmärtää Raamattua”, häntä kritisoitiin, ”se on niin täynnä vaikeita asioita!”. ”Ei kaikkea tarvitsekaan ymmärtää”, Luther vastasi, ”voit nostaa hattua vaikealle kohdalle ja jatkaa eteenpäin”.
Uskon asioissa saattaa joskus ymmärrys loppua ja epäilys nostaa päätään. Pyydämme virkamiehen tavoin tunnustekoja ja ihmeitä.
Augustinolaismunkkina Luther harrasti henkistä bodausta ja halusi olla siinä maailman paras. Hänestä se ei ollut vaihtoehto, ettei olisi ymmärtänyt Raamattua. Jumala oli hänelle ankara tuomari, jolle ei heikko usko kelpaa. Myöhemmin Luther löysi Jeesuksen, jossa on turva epäilyksenkin hetkellä. Lutherille kirkastui sanoma armosta.
Usko ei ole toistoja rautatangolla, jossa levypainoina toimivat tunnustuskirjat. Siinä treeniohjelmassa armolla ei olisi sijaa. Pyhyyttä on lupa ihmetellä. Epäilystä voi käyttää uskoa päivittävänä haasteena ja keskustelun aiheena Jumalan kanssa. Epäilys voi viedä ihanaan leikkiin Jumalan kanssa, missä tärkeäksi käy kyky iloita, yllättyä ja hullutella.
Jeesus ei tuomitse ihmettä anovaa virkamiestä, vaan antaa hänelle lupauksen tämän pojan eloonjäämisestä. Mies jäi tämän sanan varaan — ja Raamatun sanan varaan jäämme mekin.
Ensi sunnuntai on uskonpuhdistuksen muistopäivä. Sen aihe on Uskon perustus. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 46:2–8, Jes. 33:20–22 tai Jer. 3:14–15, Room. 1:16–17 tai Ef. 6:10–18 ja Joh. 4:46–53.
Jaa tämä artikkeli: