Pientareet
Tästä kulki Luoja viime yönä,
sen teki, mikä Luojalla on työnä,
sanoi Aatu.
Tien pientareet hän kylvi, kaidat pellot,
nyt sinisenään kilajavat kissankellot,
kurjenkellot, peurankellot,
tanssivat hervottomat hiirenvirnat
ja koiranputket, kanankaalit, ruusuruohot,
siankärsämöt ja suolaheinät
ja ohdakkeetkin, Luojan viitantupsut,
nuo kylähullut, syntymästään hupsut.
Päivä paistaa, ja kovin koppava
tumma tulikukka johtaa tulitanssia,
sen tahti tunkee apilankin alta,
ja maantie tuoksuu ahomansikalta.
Voi, hyvä Luoja,
mikä sekamelska eläimellinen!
Miten siivoamme sen?
Ei järjestystä! Ei sivistystä!
Ei edes alkeellista esiymmärrystä!
Voi pyhät pientareet, voi Luojan pellot,
sanoi Aatu.
Mutta minä, sanoi Aatu,
minä kehitän suuren siistimiskoneen,
ja se kone, se pystyy moneenmoneenmoneen,
siinä on voimaa, sen pauhusta soi maa,
sen jyskytys särkee Luojalta taivaan,
hei, silläpä pientareet roskasta raivaan.
Niin järjestys palaa ja sivistys siisti,
sanoi Aatu
ja nokkansa sormiin niisti.
Jaa tämä artikkeli: