Pienyrittäjän blues haastaa poliitikot
Tuleeko asiakkaita? Taksi odotteli kyyditettäviä Tapiolan taksitolpalla viime viikolla. Yli neljännes suomalaisista työskentelee yrittäjyyden ja palkkatyön välimaastossa.

Tuleeko asiakkaita? Taksi odotteli kyyditettäviä Tapiolan taksitolpalla viime viikolla. Yli neljännes suomalaisista työskentelee yrittäjyyden ja palkkatyön välimaastossa.

Pienyrittäjän blues haastaa poliitikot

Moni pienyrittäjä sinnittelee ­köyhyysrajan alapuolella. Tilannetta voisi auttaa päätöksillä, jotka vauhdittaisivat myös taloutta.

Parhaimmillaan yrittäjä nauttii työstään eikä missään tapauksessa vaihtaisi sitä palkkatyöhön. Mutta moni pienyrittäjä elää vaikeita aikoja. Lujilla ovat varsinkin yksinelävät yrittäjät, joiden taloudessa ei ole toista leivän tuojaa.
Jotkut ottavat lisätyön selviytyäkseen päivästä toiseen. On myös iäkkäitä yrittäjiä, jotka jatkavat työtään, koska kertynyt eläke on hyvin pieni tai yritystoiminnalle ei löydy jatkajaa. Jos pienyrittäjä on joutunut tinkimään sosiaaliturvastaan, eläke saattaa jäädä muutamaan sataseen kuukaudessa ja sairaus- ja äitiyspäivärahat niukoiksi.
Nykyään yli neljännes ihmisistä ansaitsee elantonsa yrittäjyyden ja palkkatyön rajamailla tai erilaisissa pätkä- tai osa-aikatöissä. Joukossa on niin kielenkääntäjiä, kirjanpitäjiä kuin taksikuskeja. Rajanveto vapaaehtoisen yrittäjyyden ja näennäisyrittäjyyden välillä ei ole helppoa.
Työelämän tutkija Anu Suoranta katsoo, että työn teettäminen työsuhteen ulkopuolella on yksi yritysten tapa väistellä työnantajamaksuja, eräs työn halventamisen muoto.
”Asiasta on heikosti tutkimustietoa, mutta ilmiö on päivänselvä ja kasvussa. Työn on pitkään sanottu olevan parasta sosiaaliturvaa, mutta heikkolaatuinen työ on nykyään heikkenevää sosiaaliturvaa. Moraaliarvot ovat notkahtaneet väärille raiteille. Kyse ei ole siitä, etteikö olisi varaa maksaa”, Suoranta arvioi.

Epätyypilliset työsuhteet vakiintuivat työmarkkinoille 1990-luvun laman jälkeen. Taiteen ja viestinnän saralta alkanut freelance-ilmiö on laajentunut muun muassa lastenhoito-, kuljetus- ja rakennusalalle. Joka kuudes itsensä työllistäjä kitkuttelee epävarmoilla tuloilla, ja moni joutuu alihinnoittelemaan työnsä.
Helsingin seurakuntayhtymässä aloitettiin vuoden 2008 taantuman jälkimainingeissa pienyrittäjien tukihanke. Hankkeessa tuetaan yrittäjien verkostoitumista ja solmitaan yhteyksiä pienyrittäjiä auttaviin tahoihin. Yhteiskunnallisen työn pappi Raija Korhonen kertoo, että toimintaan osallistuu myös espoolaisia yrittäjiä.
”Minulle on sanottu, että kuule Raija, tämä iltapala on meille tosi tärkeä”, Korhonen kertoo.

Suurin osa maamme yrityksistä on keskisuuria ja pieniä, mutta monet talouspoliittiset päätökset tehdään suuryritysten ehdoilla. ”Yrittäjiä ei kuunnella, kun päätöksiä tehdään”, Suomen Pienyrittäjien puheenjohtaja Harri Jyrkiäinen sanoo.
Myös Jyrkiäinen kiinnittää huomiota pienyrittäjien talousahdinkoon. Riskinotosta ja pitkiksi venyvistä päivistä huolimatta moni ei saavuta säällistä toimeentuloa, voitosta puhumattakaan. Usein oma talo ja omaisuus ovat velkojen panttina. Moni työskentelee sairaanakin, sillä putiikkia voi pistää kiinni, eikä sijaista ole varaa palkata. Silti käteen jäävä rahasumma saattaa olla juuri ja juuri 1 200 euroa kuukaudessa.
”Tällä rahalla pitäisi maksaa niin asuminen, ruoka, virkistäytyminen kuin lasten vaatteet. Se on aika mahdoton yhtälö”, Jyrkiäinen laskee.
Suomen Pienyrittäjät ajaa yrittäjien tilannetta helpottavia lakiuudistuksia, kuten arvonlisäverovelvollisuuden rajan nostamista 8 500 eurosta 50 000 euroon. Jyrkiäisen mukaan yritystoiminta kannattaisi muutoksen myötä paremmin ja Suomen talous saisi kaivattua lisävirtaa.
Arvonlisäverotuksen vuoksi muun muassa osa parturi-kampaajista on joutunut lopettamaan toimintansa. Viime vuosien taantuma on vähentänyt myös kosmetologien, fysioterapeuttien, siivousalan ja käsityöläisyrittäjien palveluiden käyttöä. Kivijalkamyymälöiden kannattavuutta verottavat puolestaan isot kauppakeskukset ja nettikaupankäynnin yleistyminen.

Teoriassa yrittäjä voi saada toimeentulotukea, mutta käytännössä tilanne vaihtelee paikkakunnittain. Tuen saamisen edellytyksenä yrittäjä saattaa joutua luopumaan tuotantovälineistään tai tiloistaan. Toimeentulotuen hakija ei saa omistaa esimerkiksi asuntoa tai autoa.
Ratkaisuksi on esitetty perustuloa, joka takaisi pienyrittäjälle ja pätkätyöläiselle toimeentulon silloin, kun työtä ei ole. Tutkija Anu Suoranta ei pidä perustuloa parhaana vaihtoehtona yrittäjän ja pätkätyöläisen ongelmiin, mutta sosiaaliturvan järjestämisen kannalta siinä on ajatusta. ”Ehdottomasti se olisi parempi vaihtoehto kuin nöyryyttämiskierre, jossa ihmistä pompotellaan luukulta toiselle”, hän toteaa.
Harri Jyrkiäinen nostaa Italian esimerkiksi maasta, jossa yrittäjien asiat ovat toisella mallilla kuin Suomessa. ”Siellä ravintoloitsijat saavat sesonkiajan ulkopuolella työttömyysturvaa. Suomessa yrittäjän pääsy työttömyysturvan piiriin edellyttää yritystoiminnan lopettamista”, Jyrkiäinen vertaa.

Talousapu – yrittäjän maksuton neuvontapalvelu arkipäivinä kello 10–16 p. 029 007 4990, lisätietoa www.talousapu.fi. Myös nimettömänä voi soittaa.

Pienyrittäjien tukihanke tarjoaa talousmentorointia, jossa tutkitaan yrityksen tilanne, asiakasvirta ja velat. Tarvittaessa kirjoitetaan lausunto toimeentulotukihakemusta varten tai ohjataan velkaneuvontaan. Projektisihteeri Juha Hietanen p. 09 2340 2602.

Jaa tämä artikkeli:


Minuutissa mystikoksi

Villi city