Pienyrittäjien puolustaja
Työelämän jousto on tänä päivänä yhä arvostetumpaa. Mutta Helsingin Yrittäjänaiset ry:n puheenjohtaja Milli Lahtinen tietää, miten vaikeaa työn yhdistäminen perhe-elämään on pienyrittäjille.
– Valinnat ovat monesti kipeitä. Eräs yrittäjä ja kolmen lapsen äiti kertoi aloittaneensa jokaisen äitiysloman jälkeen yritystoiminnan alusta, kun asiakkaat piti houkutella taas takaisin.
Naisvaltaisilla aloilla yrittäjien päälle kasautuvat vielä työntekijöiden vanhemmuuden maksut. On perusteltua kysyä, onko tämä reilua, kun vanhemmuuden kustannukset voisi tasata ja kerätä vaikkapa verona. Tätä ehdottaa Suomen Yrittäjänaisten toteuttama kansalaisaloite.
– Kyseessä on kaikkien yrittäjien ongelma, jolla on merkittävät vaikutukset esimerkiksi työvoimapulaan, yksin yrittämiseen ja pätkätöiden teettämiseen. Pienet firmat voivat jopa kaatua näihin kustannuksiin, Lahtinen perustelee.
Yrittäjänä seitsemäntoista vuotta toiminut Lahtinen, 67, tietää mistä puhuu. Omilleen hän päätyi saatuaan potkut hallintojohtajan pestistä. Tänä päivänä hän kiittää kohtaloaan, kun sai viimeisen sysäyksen omalle polulle.
– Suutelen sitä kenkää, joka pyllyäni pyyhkäisi. Yrittäminen on minun juttuni, olin vain sen verran hidas, että harjoittelin sitä pitkään toisten rahoilla.
Yrittäjyysvalmennukseen keskittynyt Maestria Oy lähti käyntiin pienin ansioin ja huulta purren. Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen oli yksinyrittäjälle kova paikka.
– Valvoin monta yötä miettiessäni, että minun on paiskittava töitä maksaakseni ensin assistenttini palkka, Lahtinen muistelee.
Palava halu vaikuttaa on poikinut hurjan määrän erilaisia hallituspestejä. Pitkä kokemus erilaisissa edunvalvontatehtävissä, kuten Helsingin Yrittäjänaisten puheenjohtajana, on noteerattu myös laajemmin. Vuonna 2005 hänet valittiin Helsingin vuoden yrittäjänaiseksi, ja viime itsenäisyyspäivänä ojennettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki.
Milli Lahtinen tekee yhä töitä yrityksensä nimissä. Vuoden alussa hän ryhtyi jo kolmatta kertaa Helsingin Yrittäjänaisten puheenjohtajaksi. Mentoroinnistakaan hän ei ole malttanut luopua, vaikka tarkoitus olisi kyllä hidastaa tahtia.
– Pitääkö tähän asti elää tajutakseen, että maailmassa on muutakin kuin työnteko. Kolme tyttärentytärtäni ovat minulle tärkeitä, ja viime syksynä ryhdyin vapaaehtoiseksi mummoksi päiväkotiin. Käyn siellä kerran viikossa, Lahtinen naurahtaa.
– Kun vielä ihmiset tajuaisivat laittaa nimensä kansalaisaloitteeseen, niin olisi helpompi jättäytyä taka-alalle.
Lahtista kummastuttaa, miksi vanhemmuuden kustannuksien tasaaminen on saanut tähän mennessä taakseen vain noin 16 000 allekirjoitusta.
– Äitienpäivän aamukahveilla keskustelimme perheen ja työn yhteensovittamisesta, jolloin eräs nuori yrittäjä tokaisi, että enpä taida hankkiakaan lapsia. Se on aika kamala ajatus, kun miettii elämän tärkeysjärjestystä, Lahtinen pohtii.
P.S. Asun kotikaupunkini Helsingin vihreässä lähiössä pienessä paritalossa. Yhteisöllisyys on kuin maalla, kaikki tuntevat kaikki.
Vaadin parempaa huomista meille kaikille suomalaisille. Toivon, että oppisimme jakamaan omastamme myös sinne, missä asiat ovat huonommin kuin meillä.
Nautin auringonnoususta, lapsen naurusta ja elämän opetuksista. Jokainen ihminen on tärkeä.
Jaa tämä artikkeli: